Tekstit

Kiitos!

Kuva
Tiedätkö sen tunteen, kun mieli on niin täynnä kaikkia kivoja asioita, ettei osaa sanoiksi pukea sitä tunnetta, mikä sisällä myllertää? Kun kaikki on hyvin, eikä oikeastaan mikä ota sen suuremmin päähän? Tai jos ottaa, ei se sen kauemmin ota. Saatko kiinni mitä haen?
Tähän kesään ja lomaan, joka minulla alkoi jo toukokuussa, on mahtunut paljon. Ehkäpä enemmän kuin koskaan aiemmin. Paljon kokemuksia, elämyksiä, uusia kohtaamisia ja uuden äärellä olemista. Paljon sellaista, joista on jäänyt loppuelämäksi muistettavaa. Tullut muistoja, joita ei koskaan toivo pyyhkiytyvän mielestä pois. Muistoja, joiden äärelle on jo nyt tullut useaan kertaan palattua. Haikein mielin. Ikäväkin rinnassa kaivaen. Tämä kesä on ollut erityinen kaikin puolin. Se, että perheenä olemme saaneet yhdessä viettää aikaa enemmän kuin pitkään aikaan, on ollut opettavaista meille jokaiselle. Ylipäätään tämä pidempi breikki työelämästä ja arjesta pois tutusta ympäristöstä oli meille aikuisille yhteinen haave, jonka etee…

Metsän kämmenellä

Kuva
Metsä. Siitä olen aiemminkin kirjoitellut. Metsän voimasta, sen merkityksestä. Omasta metsäsuhteestani. Suhteesta luontoon. Metsän kaipuu on jotakin sellaista, mikä toisinaan valtaa mieleni. Kulkea metsässä yksin, kuunnella hiljaisuutta, luonnon kuiskauksia. Tuntea ja aistia kaikki se ihana ja ainutlaatuinen ympärillä. Kaikki elämä, mikä metsässä on. Tuntea se, että vaikka on yksin, ei kuitenkaan ole yksin. Metsässä en koskaan koe olevani täysin yksin. Tunnen, että siellä olen jonkun toisen kanssa. Jonkun, joka minua tarkkailee. Huolehtii. Pitää minua silmällä.


Olen lapsesta saakka saanut olla osana luontoa, kasvaa metsän ympäröimänä isäni kotitilalla. Nauttia metsän moninaisuudesta jokaisena vuodenaikana. Metsä oli meille lapsille paikka, jonne tehtiin omia majoja. Ei liian syvälle metsään, ettei eksytä. Sopivan matkan päähän pellonreunasta oli ohjeenamme. Sinne majat havuista rakensimme ja haaveilimme havujen lämmittävässä suojassa yöpyvämme majoissa. Heikki-veljellä oli aina se pa…

Kesämuistojen reppua täyttämässä

Kuva
Suomen kesä. Onhan se ihan mahtavaa kun aurinko paistaa ja on oikeasti lämmintä. Juu, se on asenteesta kiinni, että sadepäivästäkin ilon löytää ja se toki löytyykin, mutta kyllä en voi kieltää, että mieluummin tämä ihminen kesäänsä auringossa ja lämmössä viettää, vaikka olen pohjimmiltani sitä mieltä, että se sää on vain pukeutumiskysymys. Täytyy olla muut syyt kuin sää asua Suomessa ;) Näinhän se Ranskan vuokraisäntämme tuumi.
Viikko vierähtänyt kotisuomessa reissumme jälkeen ja kaikenlaiset säät mahtuneet viikkoomme. Suomen kesä. Sellainen se on. Et voi tietää, millainen sää se hetken päästä on. Mahtavan yllätyksellistä, eikö? Kun tänään paistaa, siitä paisteesta kannattaa nauttia ihan just nyt tänään. Opettaa meille suomalaisille sitä hetkessä elämistä. Ei huonoa oppia ollenkaan. Jätät sen siivoamisen, vaikka olisit sen tälle päivälle miettinyt. Ehdit kyllä sisätiloissa siivoilemaan toisenlaisessakin säässä. Tai niitä kaappeja järjestelemään. Se on tartuttava hetkeen ja aurinkoon …

Fabulous 40 -ou jee!

Kuva
"Oi, mun on helppo muistaa sun synttäripäivä, koska se on runon ja suven päivä!" totesi ystäväni onnitellessaan 6.7. minua. Niin ja se on heinäkuun ainut liputuspäivä, ellen väärin muista. 40-v. Postissa saapunut kortti sen iski tajuntaan. Oli sellainen kiiltävillä numeroilla varustettu kukkakortti. EI kuitenkaan sellainen, missä ne numerot kultaisia koholla olevia. NE on niitä "vanhusten" kortteja hei, ja mie en kyllä vielä vanhaksi suostu. Miestä se kortti taisi kuitenkin säikäyttää. Että miten hirveältä tuo luku kirjoitettuna näyttää! Hänellä nimittäin ikäkriisiä enemmän pukkaa, vaikka hetken saapi olla eri kymmenellä vaimonsa kanssa. Grrrr... tunnen oloni puumaksi ja aion niin nauttia tästä tilanteesta vielä neljä kuukautta ;)

Luin tässä taannoin jutun, jossa kerrottiin 15 asiaa, jotka tapahtuvat kun täytät 40v. Ihan mielenkiinnolla linkin avasin, että mitähän tämä uusi kymppi tuokaan mukanaan. Kun täytät neljäkymmentä, alat miettiä uudelleen monia asioita ja k…

Hei hei Provence

Kuva
Se, kun aamulla herää varhain ihan vaan siksi, että on kiva herätä uuteen päivään lasten vielä nukkuessa. Päivään, jolle ei ole sen suurempia suunnitelmia. Päivään, jonka antaa alkaa omalla tahdillaan puuron kiehuessa kaasuhellan hitaalla lämmöllä.
Se, kun lähtee juoksulenkille aamun alkaessa. Tietämättä juokseeko vitosen vai kympin vai jotain siltä väliltä. Kun sillä juostulla matkalla ei ole paljoakaan merkitystä. Merkitystä on sillä fiiliksellä, että ylipäätään voi juosta, saa juosta.
Se, kun pullaikävässään ripauttaa kahvin joukkoon kotoa tuotua kardemummaa ja ottaa palan suklaata. Tai keksin. Tai ne molemmat. Ja istuu terassille kuuntelemaan kaskaiden kiihkeää keskustelua. Ihan vaan istuu ja kuuntelee. On.
Se, kun kuulee siinä pihalla istuessaan, kuinka naapurin mies korkean pensasaidan takana hakeutuu pihamaallensa rentoutumaan, kello jotakin 17-18 välillä. Ne verkkaiset askeleet, kädessä kannettava radio. Radiossa milloin Abba ja Dancing Queen, välillä Michael Jacksonin Black&…

Ranskan matkailua 8-v kertomana

Kuva
Reissukuulumisia 8-v kertomana, s`il vous plaît:

"Olemme nyt olleet kaksi kuukautta pois kotoa täällä Ranskassa. Tultiin tänne autolla ja lautalla. Matka oli hyvin leppoisa mutta silti vähän kuuma koska mä veikkaan, että ilmastointi oli jo silloin rikki ja me mentiin aika kuumia maita läpi kuten Tanska, vaikka se ei ollut kyllä kuuma. Tukholma...mut sekään ei ollut kyllä kuuma. Saksa oli jo aika kuuma. Perillä Nizzassa oli jo tunne, että haluaisi jo kotiin mutta kun oli ollut vähän aikaa siellä talossa niin siihen alkoi jo tottua. Siellä Nizzassa uitiin paljon ja käytiin kerran huvipuistossa ja kerran ostoskeskuksessa. Muu aika me vaan oltiin ja käytiin leipomossa ja kaupassa. Ihan tavallista elämää elettiin. 

Nyt olemme olleet täällä toisessa paikassa Provencessa ja NYT on se tunne, että pakko olisi päästä kotiin. Mutta kun tekee kaikkea mukavaa niin se ajatus sitten vähä unohtuu. Esimerkiksi eilen sain uudet lenkkarit, koska vanhat ovat jo rikki ja ainakin likaiset. Täällä ollaa…

Fête de la musique - musiikin lahjaa

Kuva
"The music everywhere and the concert nowhere", tällä idealla Ranskan kulttuuriministeri Jack Lang halusi saattaa mahdollisimman monet ihmiset musiikin äärelle kaduille, toreille, kujille. Nauttimaan kaupunkien ja kylien musiikillisesta osaamisesta. Fête de la musique tapahtuma oli ensimmäisen kerran Pariisissa v.1982, 21. kesäkuuta. Tämä samainen päivä on Fête de la musiquen päivä vuodesta toiseen niin Ranskan pienissä kylissä, suurissa kaupungeissa kuin myös levinneenä muualle maailmaan.


Kaksi periaatetta yhdistää tätä suurta musiikkitapahtumaa: 1) Harrastelijat ja ammattilaiset musiikin taitajat saavat mahdollisuuden esiintyä ja levittää musiikin ilosanomaa eri musiikkigenreissä jokaiselle "Faites de la musique", make music-periaatteella. 2) Konsertit ovat ilmaisia, esiintyjät esiintyvät ilmaiseksi ja tapahtumat järjestetään talkoilla.



Olemme muutamana vuonna saaneet tilaisuuden osallistua tähän Ranskalaisille tärkeään musiikkitapahtumaan. Viime kesänä Pyreneill…