Tekstit

Ajatuksia puunoksan tasolta

Kuva
Kuukausi sitten ihmettelimme oppilaiden kanssa muurahaispesän elonmerkkejä. Että taitaa se kevät sieltä kuitenkin tulla ja herättää pienet muurahaisetkin maanpinnalle kurkistelemaan. Ystäväni kanssa kuvasimme kädet jäässä kylmään Pohjolaan saapuneita joutsenia miettien, että varmasti tuo kovaääninen kaakatus heidän keskuudessaan tarkoittaa tätä meidän kylmän sään päivittelyä. Että saakeli miten siivet jäätyy ja koivet paleltuu. Silloin jos joku olisi sanonut, että kuukauden päästä hiki irtoaa, aurinkorasvaa tarvitaan, olet saanut ensimmäiset rusketusrajat, kaikki pihamaan hedelmäpuut kukkivat ja hellerajat on moneen kertaan rikottu, en ehkä olisi uskonut.

Oli pikakevät ja siirtymä suoraan suven suloisuuteen. Kaikki käynyt muutamassa hetkessä, oikea kesäräjähdys. Ison pihan omistajalle vähän liiankin nopeasti, mutta en ole stressiä ottanut. Juuri kun pääsimme kevättöistä, alkoi kitkeminen. Ja se vielä alkuvaiheessa onkin, mutta ehtiihän tuota. Sairasta ja kovin allergista lasta kotona…

Iceland weekend, part 2 - Seljavallalaug, kuvotusta ja kikatusta

Kuva
Seuraava teksti tuotettu yhteistyössä rakkaan ystäväni, matkanjohtaja Mannisen kanssa lentokoneessa paluumatkalla Islannista Suomeen. Kaikki kirjoitusvirheet tai omituisuudet voi laittaa kieron huumorimme taikka pienen väsymyksen piikkiin.





Kuvissa ja teksteissä, ihana paikka. 20min patikointi Islannin vanhimmalle uima-altaalle, jossa vesi on linnunmaitoa ja maisemat maailman kauneimmat. Allas on rakennettu vuonna 1923, Islannin vanhin uima-allas, johon vesi tulee kuumasta lähteestä . Tämän matkakohteen matkanjohtaja Manninen ruksi ’Nähtäviin ja koettaviin kohteisiin’, kun teimme matkasuunnitelmaa Islanti-viikonloppua varten. Ja tämä matkakohde on nimeltään Seljavallalaug. Paa muistiin. Meidän vuokra-Hyundai oli tehnyt äkkilähdön Seljalandsfossilta, koska ’Me mitään parkkimaksuja makseta’ ja kartturi Kainulainen sujuvalla englannilla Mannisen vessareissun aikana harhautti pysäköintivalvojan pukeutumalla takaisin hitaasti juuri hetkeä aikaisemmin riisuttuihin, vesiputouksen kastelemiin…

Iceland weekend, part 1 -mammat ihan lomalla

Kuva
Kun omistaa ystävän, jonka kanssa jakaa ilot, surut, syömättä jääneet sämpylät ja toisinaan myös vaatteet, on kovin etuoikeutettua kokea yhdessä asioita myös kotimaan rajojen ulkopuolella. Kun elämänasenne, huumori, kuukautiskierto, ruokailurytmi, siisteyskäsitys ja yhteinen sanaton kieli vielä osuu kohdilleen, niin helppoa valloittaa yhdessä maailman niitä kolkkia, joissa ei kumpikaan ole aiemmin käynyt. Tällä kertaa itsellemme äitienpäivälahjan talven pakkasten aikoihin buukkasimme ja suunnaksi arvoimme Islannin. Ja tässä pieni matkakertomus/kuvakokoelma viikonlopultamme. Siltä viikonlopulta, kun Suomessa rikottiin helleraja. Me suuntasimme Islantiin mukanamme kuoritakkia, villasukkaa, pipoa, hanskaa. Ja oikeasti, kotisuomen helteet eivät haitanneet. Se, ken matkustaa Islantiin, tuskin valitsee tätä matkakohteeksi säiden vuoksi. Olimme siis hyvin tietoisia, että saamme kokea kaikki mahdolliset säätilat lyhyessä ajassa. Ja koska sää ei ole ennenkään rajoittanut tekemisiämme tai teke…

Kiitollisuudesta ja muusta

Kuva
Saavun sivujen pariin näköjään niin kuin kuukautiset -kerran kuussa, ellei satu kierto heittelemään. Kerran kuukaudessa kirjoitustahtikin näyttäisi olevan tällä hetkellä haastavaa, kovasti tuntuu arjessa olevan asioita, ettei ehdi pysähtymään sanasen äärelle, vaikka asia on aina välillä mielessäni. Mutta joku vimma se on, kun tätä sivustoa ei vaan voi kiinnikään laittaa. Vaikka pyrin elämään tässä ja nyt enkä murehtimaan kovinkaan pitkälle tulevaisuuteen, tässä kirjoittamisen syrjässä kiinni pysymisessä on kuitenkin joku juttu, mistä en vain voi kokonaan luopua. Ajatus, että "joskus sitten" ehdin taas enemmän, pitää yllä tätä sivustoa. Ja nyt tähän voin todeta, että olen kovasti kiitollinen teistä lukijoista, sivujen ylläpitävistä voimista. Josta päästäänkin näppärästi aiheeseen kiitollisuus, mitä kovasti olen viime aikoina pohtinut.

Varmasti olet joskus miettinyt asioita, joista olet kiitollinen, joista koet kiitollisuutta. Toki olet, koska kukapa se ei tätä trenditeemaa o…

Bongarit kurassa

Kuva
Hiukset kiinni naamalta repsottamasta. Päälle mielellään luontoon sulautuvaa väriä. Maastokuosia ei löydy, mutta havunneulasen vihreää kylläkin. Ulkohousua ja Hai-saapasta jalkaan ja menoksi. Ja siellä odottaa eilen pestyssä autossaan ystäväni, jonka mukana kevättä tarkkailemaan putken läpi lähdin aurinkoiseen iltaan. Valkoisessa takissa hän. "Ihan sitten lähet joutseneksi joutsenien joukkoon" vitsailin. "Ettei vaan joku kimppuun kävisi" jatkoin. Minä valkoisen joutsentukkani kiinni tiukasti niputtanut. Ettei vaan linnuksi erehdytä luulemaan. Lajitoveriksi. Koska kyllä. Sellaistakin olen kuullut. Ja kyllä. Omin silmin todistanut, että peto on tuo valkoinen uljas kansallislintumme. Meni kerralla maku koko lintuun, kun erään hääjuhlan päätteeksi lauttaa Suomenlinnasta odotellessamme saimme lasten kanssa todistaa tämän kauneuden toisen puolen. Sinne nokitteli mereen sorsapoikueen heikoimman pienen. Sen, joka emostaan kauimmaksi oli jäänyt. Juhannusta chillailemaan. K…

Virvon varvon-päivä

Kuva
"Äiti mua jännittää!" totesi aamupuuroa syödessään. Hän, pian 10-v lapsonen, joka valmistautui odottamaansa keikkaan. Ilmoitti jo aikoja sitten, että ja minähän muuten en lähe minnekään reissuun silloin kun on se virpomispäivä. Virvon ihan täällä kotikylällä. Ja se toive toteutui. Ilmoitin, että ihan sen verran voi oksia tehdä kun aikoo virpoakin. Ja että minä en niitä sitten askartele. Ilmeisesti sain lapsena yliannostuksen tästä puuhasta. Nimittäin ihan sen verran ahkeria noita-akkoja me Maaritin kanssa olimme, että niitä vitsoja tehtiin ja paljon! Enkä kyllä muista, että se olisi silloin ollut vastenmielistä puuhaa...

8.4.1990 päiväkirjamerkinnöissäni luki: "Tulimme mökiltä kotiin isän, Hannan ja Heikin kanssa klo 8.35, koska me menimme virpomaan. Menin Maaritin kanssa klo 8.50 aikoihin. Hanna meni Anniinan kanssa ja Heikki Tinkan. Kiersimme Maaritin kanssa täällä lähettyvillä rivitaloja ja saimme yli 260 markkaa, 16 pääsiäissuklaamunaa, joista puolet oli pieniä ja p…

Hyytymistä ja hyggeilyä

Kuva
"Sie mihinkkään töihin mene, jäät lepäämään" sanoin ystävälleni, jolla ääni käheänä, yskä vaivasi eikä muutenkaan ollut terveen oloinen. Helppo sanoa, vaan tekisinkö ite? Jäisinkö kotiin? En tietenkään. Kun enhän minä ole sillä tavalla sairas, ettenkö pystyisi töissä olemaan. Sen lyhyen työpäivän. Ja sitten lepäämään. Kun se on aina oma hommansa järjestellä se päivä. Sijaiselle (jos sellaisen saa) ohjetta antaa, lukea wilmat, laittaa viestit kuka poissa ja kuka lähdössä aiemmin, kurkata kalenterista ne merkinnät, että mitä olikaan muuta sen opetuksen lisäksi. Ei toki tarvitsisi, mutta täytyyhän sitä nyt muitakin ajatella! Edestäsi löydät minkä taaksesi jätät. Että sitä helpommalla pääsee, kun menee paikalle ja hoitaa hommansa. Ja sitten jättää vaikka ne harrastuksensa välistä. Kun ei sillä tavalla kuitenkaan kipeä ole. Millä tavalla? Sillä, että on se hervoton kuume tai oksennus tai ripuli. Niistä kolmesta joku. Plus se äänen lähteminen kokonaan. Sen meinasin unohtaa. Muut e…