Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Tule hyvä kakku

Kuva
Eihän minun pitänyt enää ennen joulua tänne ehtiä kirjoittelemaan, mutta nyt oli vielä tultava. Keksin nimittäin äsken uuden kakkureseptin! Minä, perusleipurikokkaaja, joka varmimmin osaa tehdä pullan. Ja sämpylät. Muista ei voi mennä takuuseen. Joskus onnistuvat, joskus eivät. Vähän sattuman kauppaa, että miten sattuu menemään.


Mutta nyt kuulkaa kehittelin uuden joulukakun. Kaapissa on pyörinyt osittain järsittynä sellaiset polkagrisen-karkkikepit. Pitkää mallia. Saa sisustuskaupoista ja joulupuodeista, ei Prismasta. Lapsille sellaiset tuliaiseksi taannoin ostin, että onpahan imeskeltävää hetkeksi heillekin. Niin ei. "Siis tää ei oo oikeeta polka-karkkia. Tässä on pehmee pinta. Ihan hirveetä, ei tätä voi syödä." Ja samaa mieltä oli pienempikin herkkusuu. Syömättä jäivät. Ja minä, ruokanuukailija, en antanut heittää niitä roskiin. Ruokaa. Ei. Heitetä. Roskiin. Piste. Yksi hampaiden nakerrus toisesta päästä ei ketään haittaa, sen kun leikkaa pois niin on vielä "melkein m…

Joulu saapuu opettajalle, lapselle ja vanhukselle

Kuva
Tässä sitä nyt ollaan, joululomalla. Syön oppilailta lahjaksi saatua suklaata. Kirjoitustani valaisee oppilaalta saatu kynttilä. Kynttilän vieressä komeilee kiitokseksi saatu joulukukka. Jalassa lämmittää oppilaan antama villasukka. Ja lasissa punaviiniä. Sekin oppilaalta saatu. Oikeasti näin on, vaikka kovin runolliselta nyt kuullostaakin. En voinut tuota kukka-sukka riimiparia vastustaa.  Sen runollisempaa tekstiä ei nyt irtoa. Kun ei nyt meinaa irrota tätäkään tekstiä. Mutta aattelin päästää itseni joululomalle näistä laitteista ja niiden kyttäämisistä, niin jotain täytyisi nyt tähän bloggeriinkin saada aikaiseksi. Tämä kun näköjään vahtii ja muistuttaa, että et oo kirjoitellut...soosoo. Tai siis se on tuo facebook sivusto, joka niin ilmoittaa. Joten jatketaan...


Lukukausi on saatu päätökseen. On vietetty joulujuhlia kolme kertaa tällä viikolla, laulettu joululauluja, viimeiset päivät tehty sitä sun tätä. Muistettu kavereita pienillä lahjoilla, itse tekemillä korteilla. Puuhailtu …

Kolmas kuusi vasemmalta...

Kuva
Oltiin Siilit ja Oravat, eskariryhmät. Vuosi oli -83. "Pieni tytön tylleröinen tietä pitkin kulki..." oli esityksemme. En se minä ollut. Se Pieni tytön tylleröinen. Se oli Sanna. Oli Tapio ja Tellervo ja Sinipiika pieni, mustikka ja mansikka ja suuri metsän sieni. En ollut mitään noista. Olin kuusi. Siis se perhanan puu. Vuorattuna puun asuun. Rumaan sellaiseen. Sinne oli piilotettu koko tyttö ja tytön uusi mekko puun vihreyden alle. Päässäkin oli kartionmallinen vihreä hattu. Vihasin koko esitystä. Ei ole valokuviakaan otettuna. Kuka se nyt puuta kuvaisi.

Joskus vanhempana harrastelijateatterissa mukana ollessa Rouva Dulskan moraalissa "sain" olla sairaalloinen tyttö. Kalpea ja kuoleman sairas. Yöpuvussa. Ei paljon puusta parempi rooli sekään. Ei siinä montaa roolia nuorelle ollut jaettavana muutenkaan, joten tuo oli ihan ookoo. Opiskeluaikoina "Eka kerta" näytelmäryhmän kanssa esitimme Joensuussa näytelmää Prinsessa soopaa ja siinä se vihdoin koitti. N…

Tunnelmia Tiirinkosken tehtaalta

Kuva
"Äiti, tuolla liikkuu elävä lammas! Ja hei äiti kato, tuolla pellonreunassa on puhveli! Tuo millä on nuo isot sarvet!" Ollaan Hämeenlinnassa, Tiirinkosken tehtaan pihassa. Työpäivän päätteeksi tänne autolla hurautetaan reilun 100km matka. Ihan vaan, että päästään tutustumaan tähän itsellemme uuteen sisustusputiikkiin, ja että saisimme astua hetkeksi kiireestä keskelle jouluisen tunnelman. Jos vaikka niitä joululahjojakin löytyisi. Muillekin kuin itselle.





Jo ensi silmäyksellä tiedän viihtyväni täällä. Kaikki on laitettu esille kauniisti ja tyylikkäästi. Tunnelma on levollinen. Joulumusiikki soi taustalla. Ne samat kappaleet ja artistit, joita itsekin joulumusiikin suurkuluttajana olen kotona kuunnellut. Täällä pakostakin rauhoittuu. Jopa tämmöinen levottomampikin sielu. Tilaa riittää ja katseltavaa löytyy. Useampaan kertaan kierrellään putiikkia läpi ja ostoksia rauhassa harkiten tehdään. Välillä nautitaan kahvilan herkullisia antimia, kuten itsetehtyjä rapeita vohveleita ker…

Minkään makusia tämmöset

Kuva
Onpa ihana keksileimasin. Sellainen jäänyt laatikon pohjalle pyörimään, vaikka ostaessa tätä niin kovasti olin kotiini kaivannut. Tänään se kaivettiin esille. Treenit kun oli peruttu. Eikös silloin ole hyvä syy leipoa? Mutta mikähän olisi tähän leimasimeen sopiva taikina... Kilautus siskolle. Kurkkaus nettiin. Soveltaen oma versio, kun ei kaikkia aineita talosta löytynyt. Se ei toki yllättänyt. Perusruoka- ja leivontavarastot näillä perusmaukoilla. Voita, sokeria, kananmunaa, maitoa, vaniljasokeria (kun ei ollut vaniljatankoa, josta kaivaa siemeniä), mandariinin mehua (kun ei ollut sitruunaa ja sen kuorta) ja lopuksi vehnäjauhoja. Yllättävän hyvä taikina (siis käsitellä ja maistuikin herkulliselta), ja hetken jääkaapissa oltuaan pääsi leivottavaksi.


Monta pellillistä paistettu ja kasassa pysyivät, tekstikin näkyy. Mutta. Nämä millekään maistu. Ei niin millekään. Mietin, että jos nää dippaisi vaikka suklaaseen? Ei. Silloin menee tuo tekstin idea hukkaan. No jos pohjan uittaisi suklaas…

Joululaulua kerrakseen

Kuva
Mistä tuntee joulun?

En etsi valtaa, loistoa. En kaipaa kultaakaan. En usko. Kaipaat kuitenkin. Nimittäin hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä. Näin ne ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti. Että myös ne arkihuolesi kaikki heitä. Sekin synkkää ja ikävää.
Mutta miksi jouluna täytyy touhottaa, aamusta iltaan saakka? Eikö jouluna pitäis olla rauhaisaa, eikä juhlasta tulla taakka? Kyllähän se tiedetään, että kiire ihmisen mielen voi tummentaa, huoli huomisen sielua syö. Mutta, hei tonttu-ukot hyppikää, jouluna kaikki on valoisaa! Silloin hellyyttä hehkuvat sydämet, sen aistin kun minua katselet. Siiinäää ja miinäää. Siiiinäää ja miiinäää. Että avaja porttis, ovesi, valmista hälle itsesi. Ai hälle? Tälle miehelle täällä kotona? Sittenkö leikitellään kuusen alla? Sillä tavallako se joulu joutuu jo rintoihinkin? Täytyypä kokeilla. Kunnes se karu paluu arkeen iskee: reippahasti käypi askeleet, äidin hommat on niin kiireiset. Joten kuule kallis ystäväin, on aika lähteä. Seuraa sin…

Joulufiilis katkolla

Kuva
Loppui se joulufiilistely hetkeksi. Katkesi arki ja kiire kerralla. Ainakin se arki. Kiirettähän sitä aina näköjään riittää. Nytkin jalat rakoille saakka teputettu menemään, fitbitit ja polarin loopit paukkuen. Semmoista se on meillä miehen kanssa tämä kahdelleen reissaaminen. Kun on aikaa muutama päivä niin kaikki paikat ehdittävä näkemään ja kokemaan. Me kun harvoin palaillaan samoihin matkakohteisiin (paitsi Nizzaa ei lasketa). Nähtävää maailmassa riittää, joten uusia seikkailuja kohti suunnataan. Mutta niin vaan herätyskello se aamulla herättää näin lomallakin. Ettei vaan vahingossa liikaa tulisi nukuttua. Laiskuutta semmoinen. Kaupunkikohteessa ollaan, Istanbul tutkimisen ja tutustumisen alla. Nyt ihan ens alkuun myönnän, että olen jonkinlaisen asennevamman omaava henkilö. Nimittäin tätä maata kohtaan. Aina ollut. Ei ole kuulunut "must see" -listoilleni. On sillä listalla kyllä muitakin maita. Vaikka hyvä on ihmisen vähintään kerran vuodessa matkustaa paikkaan, jossa e…

Tavallinen tyttö

Kuva
Leppoisa lauantai, monenlaista mukavaa puuhattu. Lapset olleet tahoillaan yökylässä ja nyt kaikki noudettu kotiin. Kivat kylättelyt takana, pientä ahdistusta arkeen paluusta havaittavissa. Kiukkua, nahistelua, sanailua, ärsyyntymistä. Tosin noita kaikkia on tässä talossa syksyn aikana havaittu enenevässä määrin murkkuiän nostaessa päätään. Luoja auta tässä asiassa tätä äitiä. Mutta se olkoon toisen päivän aihe se.

Saunassa lasten kanssa pienempi itkee ikävää. Olisi tahtonut olla vielä ihanan Niina-tädin ja pienen serkku-vauvan luona pidempään kuin vain yhden yön. Isompi tuskailee lauteilla vieressä, että mitä se nyt tollaista itkee. Kunnes aloittaa pienemmän poistuessa pesulle. "Mä en jaksa. En jaksa. Minä en jaksa." Niinku mitä et jaksa? "Mitään. Koulua." No mikä siinä koulussa nyt on sellaista, mitä et jaksa? Tiedustelen. Ja itku alkaa. "Mä en jaksa aina olla se, joka järjestää kaikkea. Mä en jaksa koko ajan olla vastuussa kaikesta. Oppilaskunnasta, discon …

Voi tårttuni mun

Kuva
Uusia muotoja tortulle, sille tähtiversiolle, jälleen tänä vuonna lehdissä ja telkkarissakin esitellään. On enkeliä, kukkaa ja snautseria. Ootte varmaan huomanneet. Ihan löytyy netistä videoitakin, miten sellaisia erikoisempia torttuja osaat sinäkin tehdä. Ja kun sitten ihan itse jonkun uuden mallin loihdit, niin jaa oitis se muillekin. Sosiaalisen median tehokkuus käyttöön, jee. Ihan blogiinkin kannattaa laittaa jos ja kun niistä nättejä sattuu tulemaan. Hyvillä bloggaajilla aina onnistuu. Niin nättejä että.

Olen niin perinteisen perinteinen, että meidän perheessä joulutorttu on sen tähden näköinen ja piste. On testattu, se kukka ja enkeli mutta kyllä se vaan tämä sakarainen versio luumuhillolla on se paras meijän suuhun. Nyt tänään avatessani ties kuinka monetta lehtitaikinakiloa tälle syksylle, ajattelin poiketa tutusta ja turvallisesta torttumallista ja kokeilla tuota suosittua snautseria. Vaikka en koiraihminen olekaan, niin kyllä sen snautseriksi tunnistin. Siis siitä ohjeesta.…

Pehmo piparit

Kuva
Hamstraaja täällä iltaa. Nimittäin Joululehtien hampsteri. Iltojen hämärtyessä (tai ainainen hämäryyshän se on tähän vuoden aikaan mutta...) ja silloin kun ehtii niin mikäs sen mukavampaa kuin kaivautua sohvannurkkaan ja lukea ihania Joululehtiä. Niiden upeita ideoita, "tätä vois kokeilla" -reseptejä ja "tätä teenkin nyt heti"-ohjeita. Tähän viimeiseen törmäsin tänään iltapäivällä, kun sohvalle itseni olin asetellut.  Nousta piti ja käydä vatkaimen kimppuun. Ja tässä teillekin ohje, vassoguud. Löytyy lehdestä "Kaikkien aikojen Joulu Herkut". Siitä tänä vuonna ilmestyneestä.


Pehmeät piparkakkupalat
2 kananmunaa 1,5 dl fariinisokeria  50 g sulatettua voita 0,5 dl öljyä 2 3/4 dl vehnäjauhoja 1/2 rkl leivinjauhetta 1/2 rkl kanelia 1/2 rkl vaniljasokeria 1 tl inkivääriä 1/2 tl neilikkaa 1/2 tl pomeranssin kuorta 1 dl maitoa

1. Vaahdota munat ja sokeri. Sulata voi. Sekoita munaseokseen voi ja öljy. 2. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja mausteet. 3. Lisää jauhoseosta …

Lasten stailaama

Kuva
Kaverilta haaste tälle päivälle. Kiitos Tanja :) Lasten oikeuksien päivän kunniaksi. Kansainvälinen Anna lapsesi pukea sinut-päivä. Ja minähän annoin. Eilen illalla toimeksianto tehtiin. Isomman reaktio: "Joo, me katotaan sulle niin hirveet vaatteet ja ne on sitten sun vaan puettava!" Jep, sopii mulle mutta sopiiko sulle, että äiti tulee sua moikkaamaan siellä koulun konsertissa? "Ai niin joo..." Älä toki anna sen vaikuttaa, puen kyllä mitä te valitsette! Vaatehuoneessa viivyttiin tovi. Etsittiin vaatteet töihin, kuntosalille sekä yöksi. No niin, valmista. Saat tulla katsomaan.

Pinossa työvaatteet. "Me valittiin sellaiset, mitä sä et oo pitkään aikaan käyttäny." Juu, huomasin. Sieltä oli löytynyt kulahtanut, aavistuksen kellertäväksi muuttunut neuletakki. T-paita osittain irronneilla timanttikoristeilla sekä lököhousut. Pienempi oli halunnut valita alusvaatteetkin. Niin oli over-size rintsikkaa kaivettu kätköistä ja samaa väriä alushousua. Ja pilkulliset…

Oikee vai ei?

Kuva
Koulun hälytyskellot soivat. Hetkinen, mikäs tää nyt on? Onko tää oikea hälytys vai testi? Harjoituksenhan piti olla vasta myöhemmin. On se mulla kalenterissakin ylhäällä. "Ei tää ope oo oikee hälytys. Vai onko?" On tai ei niin poistuttava on. Ohjeiden mukaan ja ilman paniikkia. Niin, ja ripeästi kuitenkin. Nyt et jää niitä kaulaliinoja kaulaasi virittämään vaan ripeästi takki niskaan ja menoksi. Osa oppilaista puuttuu, ovatkohan vielä syömässä vai vessassa vai matkalla luokkaan? Tämmöisellä tavalla ei ollakaan harjoiteltu, että ihan kaikille yllättäen hälytys tulee. Aina jossain määrin on tiedetty asiasta ja jollain tasolla odotettu kellojen pärähtämistä. Joku porukka joskus ollut ihan takit päällä odottamassa, että milloin. Tänään oli toisin. Ei tiedetty ja ihan oma jännittävä aspekti tuli mukaan tähän hommaan. Hyvä niin. Totuttu nimittäin, että "tää on vaan harjoitus" ja tuudittauduttu siihen. Mutta, hienosti sujui tänään suuren koulun tyhjentäminen, vaikkei ha…

Kouluun pelastettu

Kuva
Viikonlopun pyörälenkki loppumaisillaan. Ekaluokkalainen pysähtyi entisen päiväkotinsa portille.
"Pe-las-ta...pe-las-ta-mut. Pelasta mut. Äiti, tässä päiväkodin portissa lukee, että pelasta mut!" 
"Nyt otapa kuule kameralla ukille kuva ja kirjoita että KYLLÄ, tämä tyttö se on tuolla ollut ja nyt se on pelastettu!" Voi naurua sentään. Ihan pokkana, tosissaan, topakan jämynä tyttö selitti lukemaansa. Ja kun kerta siinä portissa noin lukee ja ite sen osasi lukea niin tottahan se on. Mitä siinä naurat.
"Tää on tässä siks, että aikuiset muistais tulla ajoissa lapsiaan hakemaan päikystä." Tämä oli selitys kun tiedustelin, että miksihän päiväkodin portissa nyt näin lukee. Ihan hyvä selitys. Monelle vanhemmalle varmaan aiheellinenkin muistutus pitkiksi venyneistä hoitopäivistä. Palasimme kyltin sanaan. Hitaasti alusta alkaen lapsi aloitti lukemisen: "Pe-las-tus-tie. Pelastustie. Ai, se olikin pelastustie. Mutta kyllä se vähä niinku samaa tarkoittaa, pelasta mut…

Pysähdys

Kuva
Aamun pysäyttävä uutinen Pariisin tapahtumista. Pyörinyt mielessä koko päivän. Ei kadonnut pullataikinaan eikä poistunut treenihien mukana. Oli läsnä kauppareissulla jouluvalo-ostoksilla, pihalla valoja viritellessä. Ensimmäisiä joululahjoja paketoidessa. Lasagnea valmistaessa. Varmaan pysyy mielessä illan viimeisinä tunteina. Ei voi käsittää. Hiljaiseksi vetää. Niin hiljaiseksi, että tällä hetkellä ei ole mitään järkevää sanottavaa. "Eihän se nyt meitä kosketa, Suomessahan me ollaan!" Kyllä se vaan koskettaa. Ei ole kiinnostanut kurkkia facebookista kenenkään päivityksiä. Ihan tuntuvat nyt kaikki toissijaisilta asioilta. Sen verran aamulla naamakirjaan kurkkasin, että tätä aihetta useat päivitykset koskivat. Niin osaaottavassa mielessä kuin myös "tää oli niin arvattavissa"-angstin kera. Syyttelevät sormet helppo heilauttaa johonkin suuntaan, tuomita ihan kaikki muualta tulleet tähän osallisiksi. Että neulokaa vaan niitä villasukkia! joku puuskaisi. En jaksa lukea …

Pyykit ja kuilu

Kuva
Tiedättekö ne upeiden talojen kätevät pyykkikuilut? Ne, joita pitkin voi yläkerran huoneesta pistää tulemaan alakerran kodinhoitohuoneeseen tai vastaavaan paikkaan pesuun menevät vaatteet? Tosi näppärä sellainen. Menee kerralla pyykit oikeaan osoitteeseen, tai siihen ainakin on arkea helpottava kuilu rakennettu. Tiiä sitten käytännössä, että toimiiko. Mutta, sellainen on kuulkaas nyt tullut meillekin. Tai on se jo ollut pidempäänkin käytössä, mutta jostain syystä sen olemassaolon huomaan toisina päivinä paremmin kuin toisina. Ite en sitä kyllä ole käyttänyt (paitsi muutaman kerran) mutta lapset sitä päivittäin käyttävät. Käyttö ajoittuu yleensä iltaan.

Riippuen missä kohtaa kuukaudessa ollaan menossa, sen pyykkikuilun käyttö suoraan sanottuna saattaa vituttaa. Kenessäkään muussa meidän perheenjäsenessä se ei herätä samanlaisia tunteita. Ei näytä herättävän niin minkäänlaisia tunteita. Sinne tippuvat likaiset vaatteet hups tuosta vaan, ja sen jälkeen kukaan ei niitä edes huomaa.  Pait…

Kärtsy emäntä...

Kuva
Keskiviikko. Itselleni "tästä kun selviää niin voi vähän huokaista" etappi viikossa. 8h opetusta ja kiireellä kotiin ruokaa laittamaan, että ehtii kuskata lasta harrastuksen pariin. Ja sinne ruokakauppaan. Se päivä viikossa, että jääkaapista tarjoillaan ei oota. Tänään sen verran ripeästi syntyi perunamuussit ja uunilerssit, että samalla uunin lämmöllä heitin tulemaan pannaria. Kätsy emäntä siis ajatteli näppärästi iltapalaksi tarjoavansa kauan vinguttua pannaria. Tässä kun se oheistuotteena samalla syntyy. Siellä se uunissa paistui ja mitä teki emäntä kun oli saanut astianpesukoneen ladattua? Havahtui, että tässähän on 15 min aikaa istua sohvalle uuden Kotivinkin pariin. Ja sinne ahterinsa peruutti. Pienin lapsista katsoi vieressä lastenohjelmaa, isompi soitti pianolla "Pidä huolta"-biisiä. Vau. Tässähän on niin lokoisaa olla pitkän työpäivän päätteeksi. Mikä sopu ja rauha. Mutta nyt pitää lähteä sinne harrastusreissulle, että hopi hopi pianisti. 
Ja sitten. &quo…

Voihan auto!

Kuva
Auton pesu. Ylipäätään sen siisteydestä huolehtiminen. Ei kuulkaa vois vähempää kiinnostaa. Auto on minulle väline siirtyä paikasta A paikkaan B. Ei esittelyväline eikä statussymboli. Merkillä ei niin väliä, kuhan se on Honda. Värilläkään ei suurta merkitystä, mutta musta sen olla pittää. Imuroin auton vissiin kerran vuodessa, kesällä. Isäni luona. Täällä kotona se on liian monimutkaista, jatkojohtojen kanssa pelaamista. Ei jaksa. Käytän autopesulassa muutaman kerran vuodessa, tai pesen auton mökillä, siellä isän luona. Häneltä kun löytyy kaikki tarvittavat välineet ja aineet. Tässä autoasiassa omena on kyllä niin kauas puusta pudonnut, isäni auto nimittäin on aina puhdas ja kiiltävä. Lapseni sanookin, että ukilla on puhtain auto, mitä hän on koskaan nähnyt. Onneksi meidän auto on musta, antaa vähän anteeksi. Tai näin ainakin kuvittelen.

Käytin autoa pesulassa viikko sitten. Tänään se näytti takaosastaan siltä, ettei ole pesua nähnytkään. Tätä tuskailin lapselle, kun ajoimme ruokakau…

Isi ja avainnaulakko

Kuva
Isänpäivä sieltä lähenee. Lahjoja vai ei? Vai "riittääkö" kortti? Opettajat vinkkilaarien äärellä, että mitähän kivaa sitä oppilaat askartelisivat. Ja sieltähän ne löytyy. Avainnaulakot, avaimenperät, muistilapputelineet. Voi saakeli sentään. Ihan oikeasti. No, onhan ne lasten pikkukäsin tehtyjä mutta nyt se isompi käsi pystyyn, että kuka oikeasti ruuvaa ne lasten askartelemat työt kiinni seinään? Minä en. Sinne menevät, kaappiin ja laatikoihin. Oltuaan toki hetken esillä ja ihastelujen kohteena. Kunnes sitten jonkun vuoden päästä löytyvät ja hellanlettas, että on ihana. Ihana, ollut siellä laatikossa.

Ymmärrän lasten antamisen ilon. Ne innokkaat kädet, jotka aikaisin juhla-aamuna melkein itse pakettia ovat avaamassa. Kun ei millään malta odottaa, että isä lahjan näkee. Ja se kutkutus, sipinä ja supina, kun on kilvan äidille kuiskittu, mitä jännää ollaankaan pakettiin askarreltu. Ja että ei saa kertoa isälle. Ja että mä laitan tän hyvään piiloon, ettei isi vaan löydä ennen …

Juhlapäivä. Blogilla meinaan.

Kuva
Se olis just tänään 6 kuukautispäivä blogilla! Puolivuotta sitten lähdetty tutustumaan bloggailun maailmaan ja ylipäätään tähän bloggerohjelman käyttöön. Ihan ite oon harjotellut, välillä kironnu, välillä hihkunut, että osasinpas! Uuden edessä ihan nöyränä oltu ja monesti todettu, ettei se kone tee itestään mitään, ihan se on oma sormi joka klikkaa vääriä nappuloita.

Kuusi kuukautta, aika monta tekstin tynkää. Joukossa niitä heikkoja lenkkejäkin, muutaman kerran harkinnut ne delete-napilla poistettavaksi. Mutta vielä saaneet olla. Tekevät hiljaisen poistumisen sitten jossain vaiheessa. Kukaan niitä muista. Kikkailua tän ohjelman kanssa kyllä on saanut harrastaa. Ei ihan samalla tavalla toimi ipadilla taikka mäkillä. Leikkaa liimaa kopioi. Se toimii aina. Tässäkin yhteydessä. Ja onneksi tuolta netistä löytyy usein ratkaisu ongelmiin. Kun vaan osaa oikealla nimellä hakea.

Hirveän kiitollinen ja onnekas olen, että joku on myös innostunut lukemaan tätä blogiani. Tuttuja osa mutta suuri j…

Noitia ja hautakynttilöitä

Kuva
Kuvaviesti puhelimeen rakkaalta ystävältä. Hautausmaalta. Pimeässä loistavat hautakynttilät sekä enkelipatsas "Kaipaamme sinua". Enkelin ystäväni oli tänään vienyt keväällä poisnukkuneen naapurin, läheisen ystävänsä, haudalle. Toisessa kuvassa toinen hautakivi valaistuna usealla hautakynttilällä. Pian kiveen kaiverretaan toinen nimi, rakkaan ystäväni hetki sitten poisnukkuneen isän. Surun ja kaipauksen määrä valtava. Voi kunpa voisin olla helpottamassa surua. Itkettää täältä kaukaa käsin.

Samaan aikaan tulee Whatsappia Halloweenia viettäviltä sukulaisilta. Ja kyllä. Sitä samaa itsekin lähetin, kun esikoinen oli tuunannut itsensä hämähäkinverkkosilmäiseksi kalpeaksi noidaksi. Lähti luokkakaverinsa luokse Halloween-juhliin kera yökyläilyn. Ja kyllä. Eilen koulussa oppilaiden toiveesta Halloweenia discoiltiin kera herkkujen ja karmivien asujen. Toki ope itse mukana juonessa omalla asullaan. Noitahan minä. Mikäs muukaan.

Mutta tämä ristiriitaisuus, joka minussa on joka vuosi. H…