Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2015.

Open ansaittu(ko) loma

Kuva
Opettajien kesäloma se nostattaa tunteita. Joka kevät viimeistään toukokuun viimeisillä viikoilla joku, yleensä ei-opettaja, ottaa julkisesti kantaa siihen, kuinka kesälomamme on jäännös argaariyhteiskunnasta ja kuinka turhan pitkä lomamme onkaan. Kyllähän koulutyöstä ehtii vähemmässäkin ajassa palautumaan. Opettajillahan on muutenkin niin lyhyet koulupäivät. Ja niin edelleen. Harvemmin kukaan ottaa esille asian oppilaiden eli lasten näkökulmasta. Ei kun sori, otetaanhan lapsetkin esille: mitä niitten kanssa tekee, mihin ne laittaa siksi aikaa kun itse ollaan töissä. Ymmärrän tämän dilemman enkä todellakaan haluaisi äitinä olla miettimässä näitä järjestelyjä. Siitä huolimatta tiedän, että kesäloma juuri tämän nykyisen mittaisena tulee tarpeeseen myös oppilaille, jonkun lapsille. Koulutyö on nimensä mukaan työtä. Se on niin kokonaisvaltaista työtä, että jokainen oppilas on varmasti "lomansa ansainnut". Tämä fraasi "lomansa ansainnut" vilahtelee usein koulujen päätt…

Mehukasta meininkiä

Kuva
Mehut alkaa itsellä olla aika vähissä joten täytyi tänään ryhdistäytyä raparperien kanssa sen verran, että keittelin 5l mehua. Tässä taas todella helppo ja vaivaton raparperimehun ohje joka maistuu oikeasti hyvältä ja kesäiseltä. Tämä on erittäin hyvä tapa hyödyntää puutarhassa rehottavat raparperit jos piirakkakiintiö alkaa olla täysi ;)


1 kg raparperia 1,5l vettä 5dl sokeria 2tl sitruunahappoa 2 sitruunan mehut
1. Huuhdo raparperinvarret ja leikkaa ne pieniksi paloiksi.Keitä paloja 15min sekoittamatta, ettei mehusta tule sakkaista. 2. Siivilöi mehu ja heitä raparperinpalat pois. 3. Kiehauta mehu uudestaan ja lisää siihen sokeri, sitruunahappo ja sitruunamehu. Jäähdytä. 4. Kaada mehu pulloihin. 5. Säilytä mehu kylmässä ja laimenna maun mukaan, noin suhteessa 1+4 (1 osa mehua, 4 osaa vettä).



Jo joutui armas aika

Kuva
Nyt ne on taas avattu. Hanat. Suvivirsi se on yhtäaikaa sekä ihana että kamala. Erityisen pahaksi sen tekee kirkon urut. Olin jo melkein varma, että selviän tänään kuivin silmin, koska päätin ajatella ihan jotain muuta kuin koulunsa päättäviä oppilaitani. Esimerkiksi pahasti villiintymään päässyttä puutarhaani (tuota pihamaata siis...) joka täytyisi saada johonkin kuosiin ennen lauantaita. Mutta, eipä auttanut. Itketti kahta kauheammin (itkettäisi sinuakin jos näkisit tämän garmean Gardenin). Yritin välillä skarpata mutta kun ääni ei kuullostanut enää laulamiselta, päätin keskittyä kyyneleiden mahdollisimman vähäiseen valumiseen ja säästää ihmettelevät oppilaani moiselta draamalta. Karjalainen itkulaulaja täällä taas tänään, varmaan vielä tällä viikolla uudelleenkin. 
Eihän liikuttumisessa ole mitään pahaa, sehän vain kertoo siitä, että jotain tuollakin tyypillä sisällä liikkuu. Mutta entä kun pieni sievä liikuttuminen äityykin vollottamiseksi? Silloin väkisinkin herää miettimään, ett…

Taviksen lakritsijuustokakku

Kuva
Ei, tämä ei ole leivontablogi, vaikka reseptiä pukkaa jo toista kertaa peräkkäin. Nyt vain sattuu olemaan sellainen aika, että leipomisen saralla on ollut aktiivista, ainakin tässä talossa. Kevät on juhlia täynnä ja ainakaan minä en ole ollut juhlissa, joissa ei olisi herkkuja tarjottu. Sain eilen kotiini ihania työtovereita viettämään alkuiltaa aurinkoisessa säässä. Rupattelun lomassa nautimme mm. lakritsijuustokakkua Cavan kera. Toimiva yhdistelmä. Olen arkileipuri, joka ei loihdi kakuistaan tai leivoksistaan upeita taideteoksia. Ei loihdi koska ei kykene. En omista sellaista silmää ja kättä joilla saa tehtyä ruusuja tai Angry Birdseja lautaselle. Suosin simppeleitä reseptejä, joiden raaka-aineet löytyvät kotikaapista tai tavallisesta ruokakaupasta. En omista erilaisia pursottimia, muotteja, leimasimia, erikoisia veitsiä. Tupperwarea ja Hackmania löytyy ja niillä on pärjätty. Lisäksi luotan voin ja kerman voimaan. Niillä saa pelastettua paljon. Ihailen niitä arjen leipureita, jotka…

Raparperitaivas

Kuva
"Äidin kasvimaalla, raparperin alla..." Tänään nautittu leipomisen autuudesta. Oman pihan antimista valmistettu ihan maailman parasta raparperipiirakkaa. Koko perheelle maistuu tämä herkku, jonka reseptin olen kirjoittanut rakkaalta anopilta saatuun reseptikirjaan vuonna 98. Ohjetta olen muokannut maistuvammaksi. Tällä ohjeella meillä tehdään kaikki piirakat ja erityisesti syksyisin omenasadon aikaan kodissamme leijailee ihana omenapiirakka-versio. Moni ystävä ja tuttava on reseptin itselleen saanut, tässä se Teille muillekin. Suosittelen. Tänään raparperipiirakan kruunasi mansikkasurvos ja perinteinen vaniljakastike. Nautitaan raparperitaivaasta :)

2 kananmunaa 1,5 dl sokeria 100g voita sulatettuna 2 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta
Päälle: Raparperia  0,5dl sokeria 1 tl kanelia 1 tl kardemummaa
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe sekaisin. Lisää voisula ja jauhoseos vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Levitä taikina piirakkavuokaan. Laita päälle viip…

Arjen luxusta

Kuva
Shoppailuilta työkavereiden kanssa keskellä kouluväen kevään kiireitä. Miltä kuullostaa? Mikä mahtava tunnelma meitä olikaan vastassa kun tänään astuimme sisustus- ja lahjatavaraliike Dekomiin. Kiire loppui ja aika itsellemme alkoi. Rauhallinen musiikki, tunnelmalliset kynttilälyhdyt, upeat tarjottavat; mansikat, vadelmat, karhunvatukat, suklaat, tryffelit kera kuohuviinin ja muun raikkaan juoman. Ilta ihanien sisustustuotteiden ja uusien vaatemallistojen parissa. Cream, Nu by Staff, Denim & Hunter...ja monet muut laadukkaat ja kansainvälisesti tunnetut merkit. Ilta vain meille. Kollegat makutuomareina, toistensa stylisteina. Ammattitaitoinen ja tyylitietoinen henkilökunta käytettävissämme. Suosittelen lämpimästi. Virkistää kummasti. Jaksaa taas jatkaa todistuksien kirjoittamista. Kiitos Dekomin ihanat naiset. Nähdään taas!




Ystävyyden voimaa

Kuva
Voitko kuvitella elämääsi ilman ystäviä? Kuka on ystävä? Hän, joka tietää sinusta kaiken ja on siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi ystäväsi? Olen ihminen, jonka on helppo tutustua uusiin ihmisiin. En varsinaisesti luokittelisi itseäni niihin, jotka ovat kiinnostuneita uusista ihmisistä mutta kuitenkin olen sitä tyyppiä, jolla juttu luistaa ja joka pian huomaa kertovansa niin kuukautiskiertonsa kuin suonikohjunsakin tälle juuri tuttavaksi tulleelle. Avoimuus, siitähän ihmissuhteissa on kysymys. No, toki vastavuoroisuuttakin tarvitaan.
Olen elämäni aikana tehnyt muutaman muuton. Muuton, jossa asunnon lisäksi on vaihtunut niin paikkakunta kuin murre-aluekin. Pohjois-Karjalan viäntämisen kulttuurista Tampereen nääs-kiälisten joukkoon oli oma shokkinsa, josta avaudun ehkä joskus enemmän. Ystävyyssuhteita kuitenkin pääsi (ihme kyllä) syntymään ja edelleen yhteyksiä pidellään. Osan kanssa "on ilimoja pielly"-tyylillä, osan kanssa jutellaan vähän muustakin. Omakotitalon rakentami…

Mitä opelle kiitokseksi?

Kuva
Se aika vuodesta. Mitä sitä ostaisi kiitokseksi kuluneesta vuodesta opettajille koulussa ja päiväkodissa? Ai niin, ja pianonsoiton opettajalle, musiikinteorian opettajalle, muskariopelle, tanssiopettajalle. Taksikuskille, siivoojille, keittäjälle, rehtoriakin varmaan pitäis lahjoa...siis kiittää. Lista tuntuu loputtomalta, kiitettäviä riittäisi. Jos tuolle antaa niin tuollekin täytyy. Tasapuolisuus ennen kaikkea.
Olen kasvatettu muistamaan ihmisiä eri tilanteissa. Koskaan ei mennä kylään ilman viemisiä. Jotakin täytyy aina viedä. Syntymäpäiviä ei unohdeta, nimipäivät menee vähän vähemmällä mutta muistetaan kuitenkin. En pysty osallistumaan joka jouluiseen "ja sitten aikuisille ei osteta mitään lahjoja"-viestittelyyn. Haluan antaa jotakin, edes pientä. Tämä "halu antaa jotakin" on varmasti se, joka ohjaa meitä, yleensä äitejä, kaupassa valitsemaan opettajille ja muille kiitoksia ansaitseville milloin minkäkinlaisia koriste-esineitä: kissaa, koiraa, enkeliä. Jotaki…

Ihana, kamala äiti

Kuva
Äiti, tuutko leikkii? -Kohta. Äiti, tuutko sinä? -Ihan kohta, laitan nopeesti vaan ruuan tulemaan ja sitte tuun. Äiti, etkö vieläkään tuu? -No oottakaa hittosoikoon nyt hetki! Kyllä minä tuun ku kerkeen, ei sitä koko ajan tartte hokea! Hiljaisuus. Jatkuu vaan. Mikähän niillä kun ovat hiljaa? Ai niin, sinne leikkimään piti...Astelen lastenhuoneeseen ylipirteä hymy naamalla, hyvä äiti oon, kirkas kruunu otsalla. Lapset keskeyttävät leikkinsä ja kääntyvät hämmästyneenä katsomaan minua. Mitä sä niinku tänne tuut? kysyvät. -Leikkimään. Ai, mut ei me sua enää tarvita, voit mennä tekee niitä omia hommias.
Tästä on aikaa jo monta vuotta. Edelleen muistan tämän kuin eilisen. Pysäytti ja laittoi miettimään. Oliko se oikeasti niin tärkeä juttu, etten voinut mennä leikkimään kun minua pyydettiin? Oltaisiinko juuri silloin koettu perheessämme nälkäkuolema jos olisin lykännyt ruuanlaittoa ja vastannut leikkikutsuun? Silloin, kun minua olisi tarvittu. Nyt eivät enää tarvitse. Varmaan tietävät, ette…

Vauvan ja pullan tuoksua

Kuva
Kevät. Vuodenajoista paras, vaikka itselleni se on ehkä kaikista kiireisintä aikaa. Pihatöitä, koulutöitä, harrastuskiireitä...Silti luonnon herääminen, kaiken uuden syntyminen, auringon lämpö, antaa niin paljon virtaa, että keväästä ei voi olla tykkäämättä. Uutta elämän ihmettä sain ihailla eilen, kun kävin katsomassa Kaisa-siskoni pienen pientä vauvaa. Onko suloisempaa, täydellisempää ja rakkaampaa näkyä kuin vastasyntynyt? Niin hento mutta kuitenkin vahva. Nöyräksi ja hiljaiseksi vetää. Oikea elämän ihme. Lahja. Omat tyttäreni katsoivat tätä pientä serkkua haltioituneina. Nuorin tytöistäni istui pitkän ajan vauva sylissään aivan hiljaa, tuijottaen ja hellästi hymyillen pienelle serkulle. Hän onkin ilmoittanut 3-vuotiaana, että hänestä tulee äiti jolla on paaaaljon lapsia. En epäile yhtään. Sitä odotellessa.
Eilen kun kiiruhdin töistä parkkipaikkaa kohti, jäin kävellessäni juttelemaan "puolitutun" kanssa. Kerroin, että täytyy nyt rientää, koska olen menossa katsomaan pien…

Letters

Kuva
Tänään vierailin postissa lähettämässä postia tulevan viikonlopun sankareille. Kotimatkalla jäin miettimään, että voisihan sitä useamminkin lähettää kuulumisia kuin vain merkkipäivinä. Kyllä se aina niin ilahduttaa kun joku muuten vain muistaa kirjeellä tai kortilla.

Kirjeiden kirjoittaminen oli lapsena ja nuorena melkein harrastukseksi luokiteltavaa toimintaa. Kirjekavereita olivat aluksi luokkakaverit joiden kanssa kirjeiden mukana vaihdettiin niin tarrat kuin kiiltokuvatkin. Myöhemmin oikea postinkantaja sai toimittaa kirjeitä serkuille, tuttaville ja jossain vaiheessa Kirjekavereita alkoi löytymään lasten- ja nuortenlehtien kirjeenvaihtopalstoilta. Suomen kartasta tutkittiin, missä mahtaa olla Kouvola, Oulu...itse Pohjois-Karjalan pienessä kunnassa asuneena maantieteellinen tuntemus painottui 100km säteelle. Yläasteella englanninkielen opettaja tutustutti meidät nuoret ulkomaalaisia kirjeenvaihtokavereita välittävään järjestöön (en todellakaan muista mikä). Siinä sitten yhdessä k…

Haastetta kehiin!

Kuva
Itsensä haastaminen. Poistuminen omalta mukavuusalueelta. Uuden kokeileminen. Ei kuullosta tutulta henkilölle, joka rakastaa rutiineja, pysyvyyttä, tavallista,  muuttumatonta ja ennustettavissa olevaa arkea. Rakastaa rutiineja niin, että on helppoa syödä salaattia, kanaa, rahkaa päivästä toiseen ja edelleen tykätä niistä. Käy kuntosalilla tekemässä itselle laaditut ja säännöllisesti päivitetyt ohjelmat useita kertoja viikossa. Rutiinit rules. Mutta, mitäpä jos kokeilisit joskus jotain uutta, itsellesi tuntematonta ja poistuisit välillä reippaasti omalta mukavuusalueeltasi? Siltä alueelta, jossa tiedät pärjääväsi ja jossa tiedät selviytyväsi. Nyt olen sen tehnyt. Pieni "poistu mahdollisimman nopeasti samaa reittiä mitä tulitkin"-ajatus käväisi mielessäni kun astelin uusille estradeille. Hurjaa voimailua, hikeä, täyttä työtä niiltä edellisiltä jotka ennen minua ja ryhmäämme huhkivat. Ja se onnistumisen ilo ja voittaja fiilis, kannustukset ja tyytyväinen hykerrys treenin jälkee…

Karvinen ja maanantai

Kuva
Muistatteko vielä 80-luvun lopulla suosion saavuttaneet Karvinen-sarjakuvahahmosta tehdyt pyyhkeet? Oli myös muitakin hahmoja mutta meidän perheessä minulla sekä siskollani Hannalla oli Karvispyyhkeet (minulla pyyhe löytyy edelleen). Koska minä olin meistä vanhempi, pyyhkeessäni luki isoin kirjaimin  "Minä olen suurin ja kaunein". Hmmmm....nykypäivänä (varmaan jo silloinkin) varsin kyseenalaista tekstiä kasvatuksellisessa mielessä. Siskoni pyyhkeessä luki vastaavankokoisilla kirjaimilla "Vihaan maanantaita". Jep, lapsen suuhun sopivaa tekstiä tämäkin. Vanhempani, jotka pyyhkeet meille olivat joulupakettiin hankkineet, tuskin miettivät tekstin syvempää olemusta. Kuva Karvisesta oli varmasti se, joka ratkaisi ostopäätöksen. Tähän ainakin haluan uskoa. Voi toki olla, että pyyhkeissä oli saatavilla vain nämä kaksi mallia: ylpeä ja iloinen Karvinen tai masenteleva ja vetämättömän näköinen Karvinen. Valitse niistä sitten. Muistelen, että pyyhkeelle "Minä olen suurin…

Nurmen tuoksua

Kuva
Aurinko, mustarastaan liverrys, vihertävä luonto...Voi mikä mahtava aamuherätys. Auringonvalon innoittamana aamu alkoi pyöräilemällä kuntosalille. Voi sitä energian määrää, voittamatonta fiilistä. Pihalla keväisiä puuhia koko väen voimin tehty ja mikä parasta -ruoho leikattu! Onko mahtavampaa tuoksua kuin tuore ruoho? Ja se tunne kun tietää, että kesä on oikeasti ovella.

Kesään on valmistauduttu pitkin talvea tyhjentämällä pakastimen marjavalikoimaa. Itse asiassa, omat marjat loppuivat jo kuukausia sitten, joten tänä vuonna on täytynyt kääntyä kaupan pakastealtaiden puoleen. Varmasti ensimmäisen kerran koskaan. Tuntui oudolta, melkein väärältä. Mutta miten näin pääsi käymään? Emmekö säilöneet tarpeeksi? Ei, kyllä kaikki kolot ja lokerot olivat täynnä marjoja, hilloja, mehuja. Homemade. Marjoja kuljetettiin kylmälaukut pullollaan pitkin talvea myös kotiseudulta mummojen ja ukkien varastoista. Mutta, jos ja kun päivittäin syö marjoja niin loppuvathan ne jossain vaiheessa (ellei omista s…

Uusia alkuja

Kuva
Ajatuksia arjesta,  sen ihanuudesta,  kiireestä, tehokkuudesta,  ehkä myös tehottomuudesta.  Aurinko paistaa aina,  vähintään sisälläni.  Se riittää.