Kuka pelkää ukkosta?

Kesä, helteet ja ukkonen. Paitsi että vaikka nyt on kesä, helteitä ei Suomessa vielä olla koettu. Ukkosta sen sijaan joku Facebook päivityksen tehnyt kertoi jo nähneensä, joku ihmetteli, että mitä h***a kun melkein toppatakissa saa kulkea ja ukonilmaa pukkaa.
Kun ukkonen on jyrissyt, vanha kansa on usein viitannut yläkerran isännän tekosiin:  herranvoima käy, ylätuvan ukko toruu, joku tiesi joskus sanoa, että yläkerran isäntä se siellä vaan painaa... Varmasti moni teistäkin on kuullut kerrottavan, että Jumala se ajaa kivistä katua rattaillaan. Näinköhän. Itse muistan lapsuudesta, että ukonilmalla kaikenlainen riekkuminen ja "villiiminen" oli kielletty, komennettiin rauhoittumaan ja paikalleen istumaan. Ei saanut nauraa eikä paljon puhuakaan, ei juosta eikä mennä pihalle. Ovet ja ikkunat piti sulkea, samoin uunin pellit. Töpselit pois seinästä jne. Tottahan toki ukkonen voi saada paljon pahaa aikaan. En yhtään vähättele ja tämän luonnonvoiman jos minkä edessä sitä tuntee jossain määrin itsensä pieneksi ja voimattomaksi. Itse en pelkää ukkosta vaikka sen vaarat tiedostankin. Myöskään lapsemme eivät pelkää ukkosta. Usein kesäiltaisin ukkoskuuron yllättäessä katselemme yhdessä salamoita ja "vau" huudot kaikuvat kodissamme.
Näin on, tai ainakin oli kunnes tuli viime yö ja aivan järkyttävä rajuilma mallia Italian Toscana. Täällä vuoren rinteellä sitä ukonilmaa oli aluksi vau-katsella mutta kovin nopeasti muuttui tilanne sellaiseksi, että kiireesti ne verhot kiinni ja iPadit pois latureista. Ryske ja salamoiden määrä oli jotain ennen näkemätöntä. Lapsetkin heräsivät, tai vanhin lapsista heräsi ja kysyi, että mitä täällä tapahtuu? Halusi jatkaa uniaan omassa sängyssä vaikka minä en todellakaan sitä olisi toivonut. Viereeni halusin lapset ja heti. Kun pistorasioistakin alkoi kuulumaan epäilyttäviä ääniä, herätin myös pienimmän lapsista ja käskin heidät meidän sänkyyn. Pelkoa en kyllä heistä aistinut, itseäni pelotti. Ekaa kertaa oikeasti pelotti.
Sade ja salamointi jatkuivat taukoamatta ja "ihan kuin suihku olisi päällä" lapsen suusta sai meihin aikuisiin liikettä. Ja niinhän sitä vettä sitten tuli suihkuamalla sisälle alakertaan vievien portaiden päällä olevasta ilmalämpöpumpusta! Alakerran lattialla sitä oli jo melkoisesti. Kaikki talosta löytyvät pyyhkeet tarvittiin, siivousämpäri täyttyi hetkessä vuotokohdan alapuolella, kattiloitakin oli apuna kun ei ämpäreitä enempää löytynyt. Jossain vaiheessa sade hellitti sen verran, että veden valuminen sisälle lakkasi ja sain mopattua loputkin vedet pois lattialta. Ukkonen kuitenkin jatkoi pauhaamistaan ja vähän väliä sähköt olivat poissa ja taas hetken päällä. Ja se ilmalämpöpumppu jonka seinään poratusta reiästä vesi ilmeisesti sisälle tuli, oli koko ajan virrat päällä! Onneksi ei mitään tapahtunut sen vakavampaa. Eipä siis juuri nukuttu viime yönä vaan kuunneltiin ukkosta joka välillä kävi vähän kauempana mutta palasi aina uudelleen luoksemme. Jokseenkaan ei sovi tähän nyt vanhan kansan uskomus, että "ukko se ajelee rattailla". Jos ajeli niin ei kyllä tiennyt mihin suuntaan oli menossa. Paikallaan junnasi. Vissiin navigaattori oli sitten sekaisin hälläkin. Ilmeisesti sellaista näillä nurkilla tuppaa toisinaan olemaan tuo liikkuminen. Toivottavasti löytää GPS:nsä ja pysyttelee loppureissumme ajan poissa. Minen ala tähän "kuka pelkää ukkosta"-leikkiin enää ensi yönä.