Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2015.

Kirppistelyä

Kuva
Lauantai on hyvä siivouspäivä. Ihan valtakunnallisestikin. Siis Valtakunnallinen siivouspäivä. Eli se päivä, kun saat pitää kirppistä kylillä ja toreilla. Torstaina se idea vanhimman tyttären kanssa välähti, että eiköhän nyt pistetä pihalle se kirppis, kun monena vuonna aina jossain muualla tapahtuman aikaan ollaan oltu. Niin meni eilinen tavaroita lajitellessa, pikkuleluja pussittaessa.

Olen huomannut, että jos ehdotan myyväni jotain lasten leluista, vastaus on yleensä tiukka "eeeiii, me tarvitaan vielä sitä". Tässä talossa ovat joskus molemmat lapset kuorossa itkeneet nukkekodin puolesta. Totuus oli, että meiltä löytyi kolme nukkekotia ja mielestäni pari oli liikaa. No ei ollut lasten mielestä. Itkuksi meni, kun ehdotin myyväni kirppisellä yhden taloista. "Ei, sitä ei voi myydä, kun joskus me leikitään niin, että molemmilla on omat talot ja toi yksi talo on niitten kesämökki..." Jäi myymättä. Viittinyt nyt toisten mökkiä myydä... Sen jälkeen olen muuttanut taktii…

Hajanainen mieli

Kuva
Hajamielisyys. Sitä on ollut liikkeellä. No johan tuosta kesälomasta onkin yli kolme viikkoa. Stressiä pukkaa, yöunet heikot, toisinaan olemattomat, kuten viime yönä. Pinnaa kiristää. Ei ehdi mitään ja ne miljoona hommaa..."Mindfullness auttais sinuakin", neuvoo mies. Saapi melkein osuman. Menköön muualle mindfullnesiensa kanssa. Mulle on kuule ihan sama, missä asennossa kankkuni on suhteessa penkkiin tai miltä se penkki tuntuu ahterissa. Jos on ne miljoona hommaa tehtävänä niin en ehdi hengittelemään saatika miettimään miten hengitän. Jonkun ne miljoonat hommatkin on tehtävä. Eikä pelkän hengen voimalla niin ole ennenkään tapahtunut. Juu, aivan taatusti on apua ja hyötyä ja minullekin tarpeellista se mindfullness. Ehkä joskus olen siihen henkisesti valmis. Just nyt en. Varmasti on kivoja myös ne aikuisten värityskirjat. Selannut olen. Lapselle meinasin ostaa. Rentouttavaa puuhaa, moni on todennut. Mutta kyllä epäilen sen minun kohdalla olevan niin. Että jos minut näette ist…

Tyyli hakusessa

Kuva
"Siis mitkä housut sulla oikein on jalassa?" "Ai nää, nää on kuule ikivanhat." "No siltä ne kyllä näyttääkin!" Täh? Näyttääkö? Oikeesti? Nämähän on ihan perushousut, mustat vajaamittaisella lahkeella olevat housut. Ihan siistissä kunnossa. Stretchikin vielä kohdillaan eikä saumat ole ratkeilleet. Ostettu...aikaa ennen lapsia eli yli kymmenen vuotta sitten. Varmaan viisitoista vuotta sitten. "Siis oikeesti?" No juu...oikeesti. Ja eihän näistä nyt näe, että ne on niin vanhat, vai näkeekö? "Näkee, noista lahkeiden sivussa olevista jutuista." Mistä? Ai niin, noi pienet sivuhalkiot... Eikö niitä muka nykyisin enää ole? "En oo ikinä muilla nähnyt ku sulla!"

Myönnetään. En ole tyylilyyli enkä seuraa muotia. Haluaisin tottakai olla. Kukapa ei. Mutta jokseenkaan sitä en ole koskaan pitänyt tärkeänä ja shoppailu ei vaan ole mun juttu. Nopeasti netistä. Käytännöllistä. Useimmiten lapsille. Tällä reseptillä jo monta vuotta menty. Mulla o…

"Ai, teilläkin tapellaan..."

Kuva
"Moi, niin sitä vaan soitan, että sisko ei leiki mun kaa!" Taustalta kuuluu jää-tä-vää huutoa: "Mä teen läksyjä senkin tyhmä!" Ja paljon muuta. No tässäpä sitä nyt ollaan. Koulua takana just viikko ja kuherrusaika siskosten kahdelleen kotona oleilusta ilmeisesti päättynyt. Eli auttavan äiti-puhelimen puoleen käännytty.  Kesken oppitunnin, kuinkas muulloinkaan. Akuutti hätä ei tunne kelloa eikä noudata soittoaikoja.
"Annapa se puhelin nyt sille huutavalle siskolle!""Ei se haluu jutella äiti sun kaa." "Nyt se puhelin sille siskolle niinku jo olis!" Vastaaja itkee ja huutaa puhelimeen "Toi on niin tyhmä kun se ei tajuu, että mä teen läksyjä ja se vaan pakottaa mut leikkimään vaikken mä haluu leikkii..."

Huoh. Kiukku alkaa nousta äidilläkin. Puhelimen toisessa päässä, siellä kotona, alkaa kiivas väittely aiheesta Pakotinko leikkimään vai en. "Nyt molemmat suut kiinni! Menette kumpikin omiin huoneisiinne ja ootte siellä! Sinä …

Itkun kestävä mekko

Kuva
"Meinaatko koko päivän itkeä?" kyseli ekaluokkalainen lauantaiaamuna. Aamuna lasten isomummon hautajaisten. Surun päivä. Ja lapsille ensimmäinen kokemus hautajaisista. Oli luettu aihetta käsitteleviä lastenkirjoja, yritetty vastata kysymyksiin siitä, mihin ihminen joutuu kun kuolee, millaista Taivaassa on, mikä se paikka on jos ei pääsekään Taivaaseen jne. Itsellänikin on 11-vuotta aikaa viimeisimmistä hautajaisista. Omat isovanhemmat ovat olleet haudan levossa jo lähes 30 vuotta joten tämä lasten rakas isomummo on ollut myös minulle kuin oma mummo. Läheisempi ja tuttavampi kuin omat isovanhempani koskaan. Suru on siis ollut läsnä perheessämme ja kyyneleitä on vierähtänyt poskille päivänä jos toisena. 

"Että meinaatko itkeä koko päivän? Ei kyllä kannata ruokailun aikana itkeä vaan keskittyä syömiseen." Tällaisen ohjeen siis eilen aamulla sain kun valmistauduimme juhlaan. "Onks munkin pakko itkeä?" Ei jos ei itketä, mutta itku saa tulla jos on tullakseen. T…

Kontaktimuovi-kirous

Kuva
Koulukirjat ja kontaktimuovi. Ei ole minun juttu ollenkaan tuo kirjojen päällystäminen. Joskus vahingossa onnistun saamaan sileät kannet, yleensä tulos on ihan jotain muuta. "Äiti, voi kakkapylly sentään! Mitä sä niinku menit tekemään?" Tuumi kirjojen omistaja kun muhkurat näki. "Siis mitä mä nyt sanon jos ope ihmettelee, mitä kirjalle on tapahtunut?" "Sanot vaan, että oli halvat muovit ja ruttuun menivät" ohjeistin. Niin siis enhän se minä taaskaan ollut, vaan tuo muovi. Niitäkin kun on erilaisia. Isompi lapsista tuli säestämään illan muovitus-konserttia: "Mähän sanoin, että se silee muovi on sitä parempaa eikä tää mattapintainen." No niinpä taisi sanoa mutta taisi olla puolet kalliimpaakin, joten halpaan menin. Toisaalta olen kyllä aina saanut ruttuja ja kuplia kirjoihin aikaiseksi joten lieneekö sitten kuitenkaan kyse muoveista. Tekniikkaakin on kokeiltu jos minkäkinlaista. On ollut viivotinta apuna jne.

Aina yhtä yllättävää, jännittävää, ra…

En tee mitään-päivä

Kuva
Tänään en tee yhtään mitään. Koko kesän on ollut mielessä, että makaan vain aurinkotuolissa silmät kiinni ja nautin. Koko päivän. Lapset leikkii sopuisasti (ainahan ne) ja äiti saa löhötä rauhassa ja ruskistaa nahkaansa. Kyllä se niin on, että mukavammalta se löysä vatsakin näyttää kun on vähän väriä pinnassa. No tuliko tehtyä? Pidettyä "en tee mitään"-päivä? Ei. Ainakaan kokonaan.

Lomapäiviä oli...Montako niitä nyt olikaan. Ja niin vaan loppuivat vähän niinku kesken. Jäi siivoamatta pari kaappia, ikkunat ja matot pesemättä, talo maalaamatta, tapaamatta monia kavereita. Jäi käytyä päiväretket kesäkaupungeissa Porvoo-Hanko.Ystävältä keväällä saatu lehtipinokin jäi lukematta. Kaikki sellaisia hommia, joita ajatteli tekevänsä lomalla. Silloinhan sitä aikaa on. Ja tässä sitä ollaan. Loma loppuu ihan just!

Toki osan syytöksistä saa sää. Mitäs meni satamaan niin tolkuttomasti. Istu siinä sitten aurinkotuolissa nahka paljaana. Kesäteatterissakin tarvitsi pitkät kalsarit jalkaansa …

Ope valmiina?

Kuva
Kadehditun loman viimeiset päivät. Naurakaa vaan. Että ihan oikein niille opettajille. Nyt se kesä oikeasti vasta alkaa. Hellettä pukkaa ja tuulikin on vihdoin lämmin. Uidakin uskaltaa. Hiki virtaa vaikkei mitään tekisikään. Joku juuri lomalle jäänyt kehuu, että osasinpas valita lomaviikkoni oikeaan aikaan. Että mähän tilasin nää helteet just tähän elokuun alkuun... Ei kyllä ajatellut oppilaita se helteiden tilaaja. Opettajiahan nyt ei ajattele kukaan, sehän on selvää.

Mutta mitä tekee opettaja nyt kesän helteiden saapuessa? Valmistelee luokkahuonettaan (missähän osa pulpeteista on), etsii keväällä tilatut materiaalit (mitähän sitä tilasikaan), oppikirjat (ai ne ei oo kaikki vielä tulleet). Suunnittelee ensimmäisen viikon ohjelmaa ja miettii lukujärjestystä. Testailee tietokoneeseen erilaisia salasanayhdistelmiä kun jostain syystä kone ei enää tätä hyväksykään (kyllä se tää oli vielä keväällä)... Perehtyy uusiin oppilaisiin (jos tietoa tullut enemmän kuin etunimen verran), tutustuu k…

Ekaluokkalaisen ajatuksia: "Koulut vaan alkaa ja se on siinä sitten"

Kuva
"Lekotellaankohan koulussa? Ei siellä varmaan ku pitää opetella kynänkäsittelyä ja maantiedoitusta. Ekaluokka eroaa silleen eskarista, että enää ei saa nukkua. Mut entä jos mä nukahdankin kesken kaiken? Suuttuuko opettaja siitä?

Koulunkäynti on varmaan kivaa. Kun kello soi niin se kuuluu oikein kunnolla. Pitää mennä sisälle luokkaan opiskelemaan. Oon kuullu, että välitunnilla on hauskaa, kun saa leikkiä kavereiden kanssa kaikenlaista hommaa. Koulussa pelottaa, jos opettaja suuttuu. Jos mä teen vaikka jotain väärää. Vaikka kirjoitusvirheitä. Jos kirjoitan, että "katikka" kun pitikin kirjoittaa "matikka". Koulu on tosi iso ja korkea. Voikohan sieltä muuten tippua?

En vielä tunne opettajaa, onkohan se joku Marja-Leena tai Mirja? Unelma-opettaja olis kiltti ja hellä sydäminen, jolla olis vaaleet hiukset ja se olis tosi kaunis naamasta. Se opettaa kauniisti eikä suutu. Tuleekohan se muuten pyyhkimään? Vaikka ei mun kyllä tartte käydä koulussa vessassa ku ei mulle tuu…

Ne mustikankerreejät

Kuva
Täällä "ne" taas ovat, ulukomuallaiset mustikankerreejät. Thaimaalaiset. Autolasteittain tulevat ja tyhjentävät meijän metät. Ovat vielä niin hirveen ystävällisiä ja ahkeria, ihan viideltä metsään menevät ja iltamyöhään saakka keräävät. Ja iloisella mielellä kuulemma. Satoi tai paistoi, eivät valita vaan sukkelasti keräävät. Ja yställisesti hymyilevät. Jollain haravasysteemillä saaviin marjoja lappaavat. Pelastavat torikauppiaiden myyntikojut, sanotaan. Ja hyvähän se on, että keräävät. Niin on täynnä taas tämän luonnon aitta, että mätänevät muuten metsään. No, joka tapauksessa mätänee muutama mätäs vaikka kuinka kerättäisiin. Vaikka ihan kaikenmaalaiset sulassa sovussa niin siltikin metsiin marjaa jää. Metsän eläimillekin yllin kyllin.

Mutta mitäs sitten kun se thaimaalainen porukka sattuukin tulemaan minun apajille, minun metsiin, siihen oman mökkitien varteen, niin lähelle, että pihasta näkyvät? Siihen, mistä minun piti kerätä mutta kun eivät vielä ihan kypsiä ole? Hitolla…