Liikenne-raivotar

En oo minä tässä...

Liikenneturvallisuus. Siitä ovat lööpit huutaneet tämän alkusyksyn aikana, eikä turhaan. Paljon ikäviä uutisia on riittänyt ja ne kaikki tapahtuneet ihan turhaan. Ensi viikolla vietetään sopivasti liikenneturvallisuusviikkoa, aiheena tarkkaamattomuus liikenteessä. Tärkeää settiä, myös muillekin kuin koululaisille. Itsekin koen piston rinnassani. En ole aina tarkkaavainen enkä skarppi. Kun ajoin työmatkaa joka arkipäivä 42km/suunta, myönnän, että aika monta matkaa meni "sumussa". Siis mites mä oon jo tässä? Mitenhän mä ajoin sen yhden kohdan, jossa oli 60km/h rajoitus? Apua. Ei mitään mielikuvaa ja silti oon jo tässä menossa! Jep. Kun rutinoituu, näköjään ajattelukin turtuu. Ihan omissa ajatuksissa matka autonratissa taittui nopeasti. Suurinosa matkasta oli metsätaipaleista maantietä, joten jalankulkijoista ei ollut pelkoa. Metsän eläimiäkään ei juuri näkynyt, joku peura joskus vilahti, metson vuoksi jarruteltiin muutaman kerran. 12-vuotisen työmatka-ajon aikana suurin onnettomuus oli koirakolari. Koirantappaja siis täällä. Yllättävän pahasti koira autoa hajoitti ja korjauksesta koitui kohtuullisen kokoinen lasku koiran omistajalle. En koskaan tavannut koiransa menettänyttä. Hän ei myöskään pystynyt minulle soittamaan. Asiat hoidettiin tekstiviestillä. Ehkä parempi niin.
Tämmöinen oli sää kun koira oli viimeisellä matkallaan...
Liikenneraivo...Saako tunnustaa? Vai onkohan nyt sellainen aihe, että olisi fiksumpaa olla sanomatta mitään? No okei. Minulla ei vaan ole pinnaa. Kerta kaikkiaan kiehun jos "joku" törttöilee, töpeksii, tukkii, hidastelee, ei osaa painaa kaasua. Myös silloin, jos allani on auto, joka ei "kiihdy" -kuten joku sijaisauto oman auton ollessa korjattavana (koirakolarin aikana esim.). Jos emäntä kiihtyy nopeammin kuin auto...ei hyvää päivää, kellään hermo kestä. En ole ihan varma, olenko joskus näyttänyt jotain käsimerkkejäkin...saattaapi olla, että olen. Töötti ainakin on reippaalla kädellä soinut. Ja ei ole takapenkin lapset säästyneet äidin liikenneraivolta. Kerran olivat hiiren hiljaa takapenkillä kun kiukuttelin navigaattorille. Mitäs ei laite neuvonut reittiä. Vantaalle yritin ja jostain syystä olinkin menossa Tampereelle. Kyllä ihme laite sekin navigaattori kun tuollaista neuvoi. Mistä minä voin tietää uudet, yhtäkkiä ilmestyneet tiet ja rampit! Vaan ei tiennyt navigaattorikaan. Ja kun jotain piti syyttää niin laitetta. Jossain vaiheessa molemmat lapset itkivät takapenkillä sitä, että nyt me ollaan eksyksissä eikä ikinä löydetä takas kotiin. Löydettiin. Ja käytiin eka siellä Vantaalla, mihin alunperin olimmekin menossa. Ja juu, olen minäkin joskus itkenyt auton ratissa. Silkasta kiukusta navigaattoria kohtaan. Petturi.

Sen verran vissiin lapsia jännittää äidin kyydissä, ettei autossa nukkuakaan voi, vaikka nukuttaisi. "Eiku mun pitää kattoa, että sä osaat perille" oli kerran 4v vastaus kun kehotin häntä nukkumaan autossa. Kerran toinen lapsista kyseli "Onks sulla äiti muutes ajokorttia?" Ilmeisesti alkoi epäilyttämään, vaikka muutaman vuoden oli kyydissäni suvereenisti kulkenut.


No, eivät ole kehumisen arvoisia asioita. Ja olen kyllä "rauhoittunut" täällä etelässä asuessani...en nimittäin edes uskalla lähteä autolla Helsinkiin. Reitit katson etukäteen reittipalvelusta, että jonkinlainen mielikuva tieverkostosta piirtyisi muistiin. Mutta jos tässä pientä gallupin tynkää väsäisin aiheesta, niin veikkaanpa, etten ainoaksi "raivottareksi" jäisi. Muuten niin rauhallinen immeinen niin ratin takana sitten ihan toinen tyyppi...vaarallista. Ja kyllä. Pahin painajainen olisi ne keltaiset lööpit, joissa kerrotaan "Opettaja ajoi suojatiellä koululaisen päälle." Kylläpä ei elämä ennallaan olisi. Hiljaiseksi on vetänyt kaikki ne suojatieonnettomuudet, joita tänäkin alkusyksynä on tapahtunut. Jonkun lapsi. Jonkun perhe ilman yhtä perheenjäsentä. Kunpa sitä muistaisi, että oikeasti meillä ei ole kiire. Ei vaan ole. Oikeasti ei tarvitse autolla ajaessa lähettää tekstiviestiä tai lukea Whatsappia. Oikeasti tulee keskittyä juuri siihen mitä on tekemässä. Autolla ajamiseen. Ei mihinkään muuhun. Turvallista päivää. Turvallista huomista. Pitkää pinnaa. Ja ymmärrystä.



Kommentit

Suositut tekstit