Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Noitia ja hautakynttilöitä

Kuva
Kuvaviesti puhelimeen rakkaalta ystävältä. Hautausmaalta. Pimeässä loistavat hautakynttilät sekä enkelipatsas "Kaipaamme sinua". Enkelin ystäväni oli tänään vienyt keväällä poisnukkuneen naapurin, läheisen ystävänsä, haudalle. Toisessa kuvassa toinen hautakivi valaistuna usealla hautakynttilällä. Pian kiveen kaiverretaan toinen nimi, rakkaan ystäväni hetki sitten poisnukkuneen isän. Surun ja kaipauksen määrä valtava. Voi kunpa voisin olla helpottamassa surua. Itkettää täältä kaukaa käsin.

Samaan aikaan tulee Whatsappia Halloweenia viettäviltä sukulaisilta. Ja kyllä. Sitä samaa itsekin lähetin, kun esikoinen oli tuunannut itsensä hämähäkinverkkosilmäiseksi kalpeaksi noidaksi. Lähti luokkakaverinsa luokse Halloween-juhliin kera yökyläilyn. Ja kyllä. Eilen koulussa oppilaiden toiveesta Halloweenia discoiltiin kera herkkujen ja karmivien asujen. Toki ope itse mukana juonessa omalla asullaan. Noitahan minä. Mikäs muukaan.

Mutta tämä ristiriitaisuus, joka minussa on joka vuosi. H…

Miten menny noin niinku omasta mielestä?

Kuva
Ekaluokkaa takana muutama kuukausi... Väliaika katsauksen paikka.



"Koulun alusta muistan, että mulla oli niinku vähä ujostusta. Kun mua jännitti koulu ja opettaja. Nyt mä oon silleen ihan reipas ja kaikki on ookoo. Opettajakin on ollut kiva ja hyvä kun se on opettanut uusia kirjaimia ja vähän lukemista. Kaikista mukavinta on ollut käsityöt kun mää oon ollu aika näppärä tyttö tekee pykäpistoja. Liikunnassa se suunnistamisen leikkiminen on ollut kivaa. Ja metsäretki. Hiki on tullut vain silloin kun on leikitty hippaa. Ei muulloin. 

Oon saanu uusia kavereita. Mut et voi kyllä uskookaan, meillä ON niitä villejä poikia. Mä niin arvasin kesällä tän. Ne taisteluleikit niillä aina on, mut on osa kyllä kivojakin, vaikka en oo niiden kanssa leikkiny ku ei mua pojat kiinnosta. Joku jalkapallo ja taisteluleikit, haloo. Kerran kokeilin olla mukana jalkapallossa niin se kuule osui mun naamaan se jalkkis, joten mulle riitti. Välitunnilla leikin ja keinun, oon kivillä tai me ollaan merenneitoja. E…

Hampaat raudoissa

Kuva
"Siis ei voi olla totta! Tuu kattoo, mun etuhammas on taas siirtynyt eteenpäin! Ei, en kuvittele, ihan varmasti mulla ei oo ollu tämmöstä hammasta!" Näin sanoin miehelleni vajaa kaksi vuotta sitten, kun eräänä aamuna herätessäni ihmettelin outoa tunnetta hampaissani. Tarkistin peilistäni sivuprofiilia euhampaistani ja hätkähdin. Olin kyllä tottunut ulkoneviin etuhampaisiini. Hampaisiin, jotka lapsena 80-luvun oikomishoidoilla suoristettiin sievään riviin ja jotka vuosien varrella kuitenkin olivat itsepäisesti sitä mieltä, että eteenpäin on sojotettava. Etteenpäin, sanoi mummo lumessa. Ja siihen suuntaan etuhampaanikin nyt tuntuivat ottavan isoja askeleita, enkä nyt pysynyt tässä matkassa mukana.

Kävin Nummelan Oral hammaslääkäriasemalla rutiinitarkastuksessa, jonka yhteydessä esitin epäilykseni hampaiden liikkumisesta. Sain konsultaatioajan asiantuntevalle oikomishoidon erikoishammaslääkärille, jonka kanssa keskustelimme tilanteestani. Tuntemukseni hampaiden liikkumisesta ei…

Mammat palstalta terve!

Kuva
"Siis ootteko te oikeesti tavanneet netissä? Ai, etkö sä tiedä niiden oikeita nimiä? Miten sä uskallat lähteä niiden kans reissuun?" 
Siitä on kohta 12 vuotta. Vauva-lehden nettisivuilla, keskustelupalstalla "elomammat 2004". Yhdistävä tekijä: laskettuaika elokuussa 2004. Meillä kaikilla. Jollekin ensimmäinen, jollekin kolmas tai jotain. Kaikki paksuna. Ajatuksien vaihtoa nimimerkin takaa. Ilman titteleitä. Yhtä raskaana kaikki. On kerrottu raskausarvet, vauvatarvikkeiden hankinnat, hehkutettu synnytyskertomuksilla, huokailtu emättimen korjausleikkauksia. Siirrytty julkisesta yksityiseen, salatuille palstoille. Ei löydy googlettamalla. Yrität kuitenkin etsiä.

Aika kulunut, vuodet vierineet. Lapset kasvaneet. Perheet suurentuneet. Erottu ja rakastuttu. Jaettu asioita, hyvin, hyvin henkilökohtaisia. Kyllä, puhuttu miehistä. Seksistä. Rahasta. Sen (ja senkin) puutteesta. Haukuttu sukulaisia, rasittavia äiti-suhteita, anopeista puhumattakaan. Kaverisuhteitakin puitu, t…

Venyvä syysloma 2015

Kuva
Adjektiivitarina. Idea: Lapset heittelivät adjektiiveja ja ne lisättiin järjestyksessä tarinaan, josta puuttuivat adjektiivit. Tällainen yhteenveto syyslomasta vm. 2015


Ihana ja hassu syysloma alkaa olla haisevasti ohi. Meillä oli vihreä reissu Pohjois-Karjalaan. Olimme outojen kavereiden kanssa rakkaassa mummolassa viisi punaista yötä. Parasta oli käydä tärkeitä lehmiä katsomassa. Navetassa oli limaista mutta se ei haitannut rumaa äitiämme. Haiseva Koli oli luinen kokemus kaikille törkeille lapsille. Repaleinen kansallismaisema näytti kuolaavaltakarvaisessa syyssäässä. Loman aikana kävimme myös makeassa elokuvateatterissa katsomassa ohuen Onnelin ja Annelin elokuvan. Se oli meistä kaikista vauvamainen. Kotona riippuvainen äiti teki äklöjä pihatöitä. Me raivoisat lapset leikimme pippurisilla legoilla. Vietimme vielä villin loman viimeisenä päivänä roskaisia 7-vuotissynttäreitä, jonne oli natisevasti kutsuttu meidän kermaiset sukulaiset. Olisi kuumaa, jos tämä levoton loma ei loppuisi. …

Laiska töitään luettelee...

Kuva
"Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää." On sitä viisaasti joku osannut joskus sanoa. Oon ihan samaa mieltä, näin vuonna 2015. Nimittäin tänä aamuna on tässä talossa jo ehditty kaikenlaista. On aamupuurot keitetty, pullataikina vaivattu, kohotellessa leivottu suklaakeksejä. Lapsi auttoi. Välissä lusikoitu puurot vatsaan. Jatkettu kanelipullien tekoa. Kohotettu pizzataikinaa ja tehty pizzatäytteet. Ja nyt kaikki olis niinku tehty. Maisteltukin on, ja ihan vatsat täyteen pullaa mussutettu. Eihän sitä nyt yhtä pullaa voi syödä, useampi menee maistellessa, että tuliko näistä nyt niin hyviä, että viittii vieraille tarjota. Onko suolaa oikea määrä vai ei.



Nyt vaan odotellaan siskon väkeä saapuvaksi. Siihen on kyllä vielä viisi tuntia aikaa... mutta onpahan nyt kaikki tehty ja valmiina. No on toki tehty niitä perinteisiä pyykinpesu-viikkaus-osaston hommiakin jos tässä nyt ihan aletaan listaamaan, että mitä sitä on kolmessa tunnissa kellotettu. Laiska töitään luettelee... M…

Koululaiset Pohjois-Karjalassa

Kuva
Syyslomalla 6h ajomatkan päässä. Lapsilla mukana rakkaat ystävät ja koulutoverit. Ekaa kertaa kaverit Pohjois-Karjalan maisemissa. Auto täynnä meitä tyttöjä. Jännää ja mukavaa, vaikka matka onkin pitkä. Maaseudun puuhia tiedossa viiden päivän verran. Heti perillä ensimmäisessä mummolassa, siellä vaarojen laella, vastassa lämpimät karjalanpiirakat ja kanelipullat. Ja tämä hassu murteemme. Saattaapi tarttua. Ainakin vaatii skarppaamista, että lapset ymmärtävät, mistä myö huastellaan. Vaatii nimittäin sitä myös meidänkin lapsilta, ei ole äidinmaidosta imeytynyt savokarjala. Toinen puhuu tampereen kiälen vivahteilla, toinen jotain sekoitusta, mutta eivät viännä tätä mitä minä. Saakelin Tampere minkä teit lapsellemme, joka sinne sattui syntymään ja puheen siellä oppimaan.

No mutta, Pohjois-Karjalan rikkahissa sana-aitoissa syyslomaa nyt vietettiin. Ja muutenkin erilaisissa oloissa mitä kotona. Navetassa vessassa käytiin kun mummolan vessa remontissa. Olikin varsin eksoottista hiipiä iltapim…

Synttärimummo

Kuva
Vipinää ja vilskettä. 7-v synttärijuhlat. "Nostapas se sun takki lattialta tohon naulakkoon". "Meillä sisällä ei juosta". "No niin ja nyt sitten kaikki tähän lattialle piiriin istumaan niin aloitellaan". Jep. Teacher voice. Jiihaa! Odottaa aikaa, jolloin opettajan roolin voi jättää työpaikalle. Vai jääköhän se koskaan? Lienee sisäsyntyinen. Voi mies ja laps parat. Tänään täällä 12 tyttöä juhlimassa. Ei voinut jättää ketään kutsumatta. Ekaluokka ja uudet kaverit, joten tänne vaan kaikki. Ja mielellään arkena niin samaan putkeen menee, opetustyö kuin synttäritkin. Ei kovin suurta eroa niissä. Eikä varsinkaan jätetä oikeaan synttäripäivään. Se kun sattuu olemaan just se, jolloin syysloma alkaa! Silloin, silloin totta vieköön, jään lo-mal-le koulusta ja koululaisista. You know, varsinkin jos olet ope ;)

Mutta niin tärkeät juhlat, että jo eilen sankari alkoi niitä pöytään kattamaan. Karkit, keksit, astiat, servetit. Siinä pysyivät herkut koskemattomina. Odott…

Ooppa rehellinen!

Kuva
Itsensä huijaaminen. Vai toisten puijaaminen. Totuuden kaunistelu. Mitä lienee. Törmäsin jossakin artikkelissa tässä taannoin aiheeseen, kuinka moni kaunistelee, parantelee, no kansankielellä sanottuna valehtelee esimerkiksi vapaa-ajan liikkumistaan. Annetaan ymmärtää, että ollaan hirveen aktiivisia ja reippaita, klikkaillaan facebook päivityksiin sijainniksi "kuntosali" vaikka todellisuudessa just tänään sinne en viitsinytkään lähteä. Pidennellään juostuja lenkkimatkoja ja hästägein kerrotaan kuinka  #hikivirtaa#huippufiilis#enkattehty#naillamennaan#. Mutta kun täytyy pitää reippaus yllä. Ei sovi repsahtaa. Voihan sentään! Mikä meitä ihmisiä vaivaa, ettei voida rehellisesti myöntää, että tänään EI vähempää voinut kiinnostaa kuntoilu, joten jäin kotiin syömään pullaa? Kuka meitä valvoo, kenelle ollaan tilivelvollisia?

Joskus kesällä luin postauksen, jossa kirjoittaja kertoi törmänneensä kaupassa kaikkien treenaajien äitiin, Juttaan. Kirjoittaja oli ollut kaupassa laittamass…