Hampaat raudoissa


"Siis ei voi olla totta! Tuu kattoo, mun etuhammas on taas siirtynyt eteenpäin! Ei, en kuvittele, ihan varmasti mulla ei oo ollu tämmöstä hammasta!" Näin sanoin miehelleni vajaa kaksi vuotta sitten, kun eräänä aamuna herätessäni ihmettelin outoa tunnetta hampaissani. Tarkistin peilistäni sivuprofiilia euhampaistani ja hätkähdin. Olin kyllä tottunut ulkoneviin etuhampaisiini. Hampaisiin, jotka lapsena 80-luvun oikomishoidoilla suoristettiin sievään riviin ja jotka vuosien varrella kuitenkin olivat itsepäisesti sitä mieltä, että eteenpäin on sojotettava. Etteenpäin, sanoi mummo lumessa. Ja siihen suuntaan etuhampaanikin nyt tuntuivat ottavan isoja askeleita, enkä nyt pysynyt tässä matkassa mukana.

Kävin Nummelan Oral hammaslääkäriasemalla rutiinitarkastuksessa, jonka yhteydessä esitin epäilykseni hampaiden liikkumisesta. Sain konsultaatioajan asiantuntevalle oikomishoidon erikoishammaslääkärille, jonka kanssa keskustelimme tilanteestani. Tuntemukseni hampaiden liikkumisesta ei ollut väärä. Iän myötä hampaat "valuvat" eteenpäin ja minun tilanteessa joudutin tätä hampaiden valumista omalla purennalla. Tiedän olevani öinen hampaiden narskuttelija ja myös tällä joudutan etuhampaiden liukumista eteenpäin. "No, mitä tälle on tehtävissä?" Minulle esiteltiin kaikki vaihtoehdot. Niitä ei montaa ollut. "Entäpä jos en teekään asialle mitään?" Hammas jatkaa liukumistaan, minä jatkan purennalla hampaan juuren tuhoamista ja hampaan kiinnitys voi heiketä ja tadaa, hammas voi tippua. Siis, hetkinen? Että etuhammas tippuu? Ja en ole silloin edes "vanha"? Ehei, en suostu. En tosiaankaan halua näyttää pulimummolta noin viiskytvee. No, ehkä hieman liioittelin, mutta tämmöisellä fiiliksellä lähdin konsultaatiosta kotiin miettimään, että mitäs nyt. Hampaat kuntoon vai hampaaton kunto, sitten joskus. Ja arvaat varmaan kumman valitsin. Ilmoitin asiasta jo seuraavana päivänä, että homma alkakoon.

Kuvat otettiin, kipsimuotit valettiin. Hoitoprosessia suunniteltiin. Leukakirurgiaa ei kohdallani tarvittu, joten oikomishoito voitiin aloittaa. Hoitomuodoksi valitsin linguaalitekniikan menetelmän (Forestadent), jossa oikomiskojeisto asennetaan hampaiden sisäpuolelle (kielen puolelle). Miksi? Ulkonäöllisistä syistä, sekä sen vuoksi, että kohdallani se tekniikka oli mahdollinen ottaen huomioon oikomissyyn. Nyt oikomisprosessia on takana reilu vuosi. Muutokset hampaistossa ja purennassa ovat selvästi nähtävissä.  Muutokset itseasiassa oli havaittavissa jo pian kojeiden asentamisen jälkeen. Alahampaiden kaarta on pyöristetty, yläetuhampaat ovat siirtyneet taaksepäin, vaikka yläpuolen kojeet on kiinnitetty vasta tämän vuoden alkupuolella. Jokaisella kontrollikäynnillä olen kuullut, kuinka edistystä on tapahtunut. Se on motivoinut ja vahvistanut tunnetta, että päätös oikomishoidosta oli oikea. Toki on luonnollista, että hampaisiin särkee jokaisen aktivointikerran jälkeen ja pureminen on hankalaa seuraavien päivien aikana, mutta välillä on itse kunkin hyvä ruokailla vähän kevyempien keittojen ja soppien parissa. Tiedä, vaikka kaupanpäälle saa muutaman kilonkin karistettua ;) Ainakin minun kohdallani hammasrautojen suussa oleminen on tehokkaasti poistanut napostelut... kaikkea kun ei voi näillä raudoilla rouskutella tai vehkeet tippuvat suusta.

Moni aikuinen kärsii purentavioista, jotka voivat aiheuttaa monenlaista vaivaa. Moni myös häpeilee hammasrivistöään ja sen vuoksi välttelee esimerkiksi hymyilemästä. Varsinkin valokuvissa. Voi meitä, suomalaisia, muutenkin niin vakavaa sakkia. Hymyt pyllyssä kulkea jurotetaan. Ihan kun ei muutenkin olisi tässä syksyssä kestämistä. Toki "Jokaisella on oikeus omiin hampaisiinsa", kuten Oral mainoksessaan julistaa. Ja näin asia onkin. Itse koin, että minulla on oikeus nimenomaan omiin hampaisiin, enkä halunnut jäädä odottelemaan hampaiden liukumista pois suusta. Loppuu se leukaluukin joskus ja silloin olisi käynyt kurjasti. Silloin ei enää omilla hampailla oltaisi liikenteessä. Nyt hoitoni on jo loppusuoralla. Voin lämpimästi rohkaista kaikkia lähtemään aikuisiällä mukaan oikomisprosessiin. Taloudellinen puoli varmasti mietityttää kaikkia, mutta voin lohduttaa, että et tule käymään hammaslääkärissä viikottain. Itse olen käynyt 1-2kk välein ja tällöin kustannukset ovat pysyneet kohtuullisena ja kukkarolle armollisempana. Tämä on satsaus itseeni ja tulevaisuuteen. Minulla, kuten myös sinulla, on oikeus omiin hampaisiin. Hymyile, se tekee sinut onnelliseksi. Se myös hämmentää ihmisiä. Itekseen hymyilevä immeinen. Vähintäänkin outo tapaus :)

Kommentit

  1. Tuohan se olisi ollut täydellisin oikomishoitomuoto, kun ei näy kenellekään! Itselläni oli invisalign, joka sekin suhteellisen huomaamaton.. Jos nyt palaisin ajassa taaksepäin, niin valitsisin kyllä jonkun toisen vaihtoehdon, koska invis oli niin hirvittävän kallis ja teki kyllä hallaa hammaskiilteelle..

    VastaaPoista
  2. Moi Minna!
    Minulla on aikuisena surullisen epäonnistunut oikomishoito takana.Tarvitsisin vinkkejä ammattitaitoisen ja hyvän oikomishammaslääkärin etsintään. Voistko auttaa? Kiitos suuresti jo etukäteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki autan mielelläni :) Laittaisitko sähköpostia?

      Poista
  3. Moikka! Ihanaa! mikä on sähköpostisi, niin kirjoittelen? :)

    VastaaPoista
  4. Löytyy "tarkastele profiilia" kohdasta mutta se on: mrs.minna.kainulainen@gmail.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ajatuksien vaihtoa:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaverin kynästä: Miten saada sohvaperuna-kotiäiti liikkumaan? Ja miksi?

Ranskan matkailua 8-v kertomana