Koululaiset Pohjois-Karjalassa

Syyslomalla 6h ajomatkan päässä. Lapsilla mukana rakkaat ystävät ja koulutoverit. Ekaa kertaa kaverit Pohjois-Karjalan maisemissa. Auto täynnä meitä tyttöjä. Jännää ja mukavaa, vaikka matka onkin pitkä. Maaseudun puuhia tiedossa viiden päivän verran. Heti perillä ensimmäisessä mummolassa, siellä vaarojen laella, vastassa lämpimät karjalanpiirakat ja kanelipullat. Ja tämä hassu murteemme. Saattaapi tarttua. Ainakin vaatii skarppaamista, että lapset ymmärtävät, mistä myö huastellaan. Vaatii nimittäin sitä myös meidänkin lapsilta, ei ole äidinmaidosta imeytynyt savokarjala. Toinen puhuu tampereen kiälen vivahteilla, toinen jotain sekoitusta, mutta eivät viännä tätä mitä minä. Saakelin Tampere minkä teit lapsellemme, joka sinne sattui syntymään ja puheen siellä oppimaan.

No mutta, Pohjois-Karjalan rikkahissa sana-aitoissa syyslomaa nyt vietettiin. Ja muutenkin erilaisissa oloissa mitä kotona. Navetassa vessassa käytiin kun mummolan vessa remontissa. Olikin varsin eksoottista hiipiä iltapimeällä taskulampun valossa vessaan navettaan. "Ei mulla oo hätä" vaihtui jossain vaiheessa "Eiku on mulla sittenki hätä" kun huomattiin, ettei tässä montaa päivää ilman vessaa voi olla. Leikittiin pelloilla keppihevosilla, laukattiin ja hypittiin esteitä hikipäässä. Ihmeteltiin karhun kaivamia muurahaispesiä ja mietittiin, että "mitä me sit tehdään, jos karhu tuleekin meitä vastaan". 


Ihasteltiin auringonlaskuja ja vaaramaisemaa. Leikittiin veneeseen jäätyneillä "jäälautoilla", tilataideteoksen merkeissä, tehtiin rannan sileistä kivistä linnoitusta. Ja kyllä, kädet kaikilla umpijäässä mutta ei välitetty. Kerrankos tuota ilakoidaan talven lähestymisestä.









Naapuritilan navetassa lehmiä ja vasikoita käytiin ihmettelemässä ja maitotankin suuruutta hämmästelemässä. Maitoautokin bongattiin ylätiellä. Päästiin ratsastamaan oikealla hevosella, ettei ihan koko lomaa kepparin selässä tarvinnut viettää. Ja todettiin -4 asteen olevan "hirveen kylmä sää!"





Kolin ainutlaatuisuus näytetty lapsosille. Eihän tähän maisemaan koskaa kyllästy ja veri vetää tänne aina kun mahdollista. Kuljettu kallioilla ristiin rastiin Ukot, Akat ja Pahat Kolit. Makoiltu kalliolla ja huokailtu syksyn kauneutta Pieliselle tähyillen. Mikä rauha ja hiljaisuus, mahtavat kalliot ja jyrkänteet. Kokemus, joka varmasti jäi kaikille mieleen. Kiitos upean sään. Syöty ruispohjaan tehtyä paikallista pizzaa. "Siis onks tossa kalaa? Yök, en kyl haluu maistaa". Tää se aikuisten versio Pielisen herkuista koottuna.



Kolin lisäksi Joensuun kaupunki tehty tutuksi. Taitokorttelin putiikit ja vanhat talot. Sarustiikan upea puoti teki lapsiin vaikutuksen. Joulukoristeita, kuusia, timantteja, korurasioita, kaikkia ihania tyttöjen juttuja. "Mä haluun olla täällä kauan, että tää ihana tuoksu tarttuu minuun" totesi yksi. Taisimme haista koko porukka navetalta...

Shoppailua kauppakeskuksessa, jokaisella omat ostotarpeensa. Ja oma harkintavalta siitä, mitä tarvitsee ja haluaa ostaa, mihin käytän rahan. Tärkeä tehtävä ja miten ylpeitä kaikki omista valinnoistaan. Etenkin ekaluokkalaiset. Jokainen tyytyväinen hankintoihinsa, joita automatkalla toisille esiteltiin. Perillä siellä toisessa mummolassa, ukin lämmittämä ulkosauna iltahämärässä. Jäähy-juoksuja saunomisen lomassa pitkin pihamaata kun "täällä melkein palaa, mittarissa on 110 astetta!" Ja silti "Tää on kyllä maailman paras ulkosauna missä mä oon käyny." Ja olen just samaa mieltä. Paras sauna ikinä.



Tänään aamuvarhaisella kotimatkalle. Hiljaista sakkia. Varmasti haikeaakin, kivat yhteiset päivät takana. Toki ihana jokaisen "päästä" omaan kotiin jatkamaan syyslomaa. Automatkan aikana käytiin keskusteluja "hyi mikä täällä haisee"-aiheesta; haisi lietevaunu ja pellolle levitetty Se. Varkaudessa ei haissutkaan mikään, vaikka siitä isompi lapsista ennalta varoitteli. Jammailtiin radiossa tulleiden hittibiisien tahdissa "laita kovemmalle", "laita hiljemmalle", "kokeile, joko NRJ nyt kuuluisi, tää on tyhmä kanava ku tässä vaan puhutaan". Ja pitkän automatkan hyviin puoliin kuuluu, että lempibiisi saattaa kuulua 8 kertaa, kuten nyt kävi! Ja kaikki lauloivat "All my life you stood by me when no one else was ever behind me..." Takapenkin ystävykset. Sulassa sovussa. Ja sitten olimmekin jo kotona. Kiitos rakkaat matkalaiset. Lähdetään taas joskus uudelleen <3










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kaverin kynästä: Miten saada sohvaperuna-kotiäiti liikkumaan? Ja miksi?

Minä mikkään blogin kirjoittaja....Tiirinkosken Tehtaalla.