Mammat palstalta terve!

"Siis ootteko te oikeesti tavanneet netissä? Ai, etkö sä tiedä niiden oikeita nimiä? Miten sä uskallat lähteä niiden kans reissuun?" 
Siitä on kohta 12 vuotta. Vauva-lehden nettisivuilla, keskustelupalstalla "elomammat 2004". Yhdistävä tekijä: laskettuaika elokuussa 2004. Meillä kaikilla. Jollekin ensimmäinen, jollekin kolmas tai jotain. Kaikki paksuna. Ajatuksien vaihtoa nimimerkin takaa. Ilman titteleitä. Yhtä raskaana kaikki. On kerrottu raskausarvet, vauvatarvikkeiden hankinnat, hehkutettu synnytyskertomuksilla, huokailtu emättimen korjausleikkauksia. Siirrytty julkisesta yksityiseen, salatuille palstoille. Ei löydy googlettamalla. Yrität kuitenkin etsiä.

Aika kulunut, vuodet vierineet. Lapset kasvaneet. Perheet suurentuneet. Erottu ja rakastuttu. Jaettu asioita, hyvin, hyvin henkilökohtaisia. Kyllä, puhuttu miehistä. Seksistä. Rahasta. Sen (ja senkin) puutteesta. Haukuttu sukulaisia, rasittavia äiti-suhteita, anopeista puhumattakaan. Kaverisuhteitakin puitu, työasioissa tsempattu. Politiikasta keskusteltu. Aiheet ajankohtaisuuksista. Pohdittu kasvatusperiaatteita, revitty hiuksia arjen ahdistuksen keskellä. Kysytty neuvoja. Saatu rehellistä, suoraa palautetta. Pahoitettu mieliä, pyydetty anteeksi. Jaettu surut, otettu osaa, oltu virtuaalisina olkapäinä toinen toisillemme. Oltu avoimia, ihan sellaisia millaisia olemme. Ja kyllä. On joukossa ollut niitä ihan v****n rasittaviakin tyyppejä, jotka tietävät, miten tehdään ja tekevätkin kaiken niin täydellisesti, ettei koskaan ole mitään ongelmaa missään. Ei edes siellä sängyssä.

Nyt vuosia takana kohta 12. Ai, että ovatko kaikki mammat vielä mukana? Ei tietenkään. Kuten elämässä yleensäkin, ihmissuhteita tulee ja menee. Aina ei jaksa pitää aktiivista yhteyttä mihinkään suuntaan. Toisille "palstailu" on ollut henkireikä vauva/pikkulapsi-arjen pyörityksessä. Paikka, jonne on voinut käydä "oksentamassa" ne ikävimmätkin jutut, toki myös huippuhetket. Toisille "palstailu" on ollut taustalla oleilua, kommentoimista silloin tällöin, esimerkiksi silloin, kun ollaan oltu matkoilla. Ei muulloin. Kyräilijät, ne, jotka eivät anna itsestään mitään, ovat tippuneet vuosien varrella pois. Ihan itsestään tai ylläpitäjän tekemän siivouksen johdosta. Jokaisen sitoutuneisuus palstan toimintaan ja keskusteluihin on ollut tarpeen. Ilman vuorovaikutusta ei tämäkään homma toimisi. Kun jotain antaa itsestään, saa jotain aina myös itselleen.

Ja kyllä, on tavattu livenä. Joka vuosi, ainakin kerran, jossakin päin Suomea. Isommalla tai pienemmällä kokoonpanolla, riippuen kunkin kalentereista ja elämäntilanteista, joskus intresseistä. On syöty. Juotu. Juoruttu. Naurettu. Paljon. Harrastettu milloin mitäkin. Vietetty laatuaikaa, lastemme ja miestemme parhaaksi. Happy wife, happy life -you know. Saatu toisiltamme niin hyvää fiilistä, että ihan on verrattavissa terapiaan nämä meidän tapaamiset. Ja ylipäätään tämä meidän foorumi. Kuinkahan suuri merkitys vertaistuella onkaan ollut meille mammoille? Kuinkahan monta ongelmaa on yhdessä tsemppaamalla ratkottu pienemmäksi? Tutkimuksen aihe oivallinen. Kuka kiinnostuu?

12 vuotta. Siihen mahtuu paljon asioita. Asioita, jotka yhdistävät. Asioita, jotka saavat lähes päivittäin jakamaan kuulumisensa tälle mahtavalle mamma porukalle. Sille porukalle, josta tietää paljon syvällisiä, henkilökohtaisia asioita, mutta josta ei kaikista tiedä edes sukunimeä, osoitteesta puhumattakaan. Niillä kun ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Merkitys piilee siinä, mitä olemme toinen toisillemme. Kiitos rakkaat "siskot" yhdessä taivalletuista vuosista. Ja voimaannuttavista (argh tätä sanaa) tapaamisista :) Nää mammat jaksaa! Vaipoista Tena-leideihin, D-tipoista omiin dosetteihin!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kaverin kynästä: Miten saada sohvaperuna-kotiäiti liikkumaan? Ja miksi?

Minä mikkään blogin kirjoittaja....Tiirinkosken Tehtaalla.