Synttärimummo


Vipinää ja vilskettä. 7-v synttärijuhlat. "Nostapas se sun takki lattialta tohon naulakkoon". "Meillä sisällä ei juosta". "No niin ja nyt sitten kaikki tähän lattialle piiriin istumaan niin aloitellaan". Jep. Teacher voice. Jiihaa! Odottaa aikaa, jolloin opettajan roolin voi jättää työpaikalle. Vai jääköhän se koskaan? Lienee sisäsyntyinen. Voi mies ja laps parat. Tänään täällä 12 tyttöä juhlimassa. Ei voinut jättää ketään kutsumatta. Ekaluokka ja uudet kaverit, joten tänne vaan kaikki. Ja mielellään arkena niin samaan putkeen menee, opetustyö kuin synttäritkin. Ei kovin suurta eroa niissä. Eikä varsinkaan jätetä oikeaan synttäripäivään. Se kun sattuu olemaan just se, jolloin syysloma alkaa! Silloin, silloin totta vieköön, jään lo-mal-le koulusta ja koululaisista. You know, varsinkin jos olet ope ;)

Mutta niin tärkeät juhlat, että jo eilen sankari alkoi niitä pöytään kattamaan. Karkit, keksit, astiat, servetit. Siinä pysyivät herkut koskemattomina. Odottamassa tätä päivää.  Taisi tiukinta tehdä isälle pysyä herkuista erossa. Tänään koulun jälkeen siskokset olivat tehneet pika tsekkauksen, että tavarat ovat paikoillaan, sängyt pedattuna, astianpesukone tyhjennettynä. Popparit oli poksuteltu mikrossa. "No mä luin noi ohjeet niin kai mä ny osasin ne tehdä" kun ihmettelin popcornin tuoksua. On ne vaan reippaita. Samalla innolla valmistui "synttärimummo", tai siitä piti tulla "tyttö" mutta kovasti lihapulla-viinirypäle viritykset hunajamelonissa alkoivat muistuttamaan papiljottipäistä mummoa, joten sellaiseksi ristittiin ja tekijäänsä nauratti. Huvitti myös juhlijoita. Oikeat huulipunat ja musta rajausväri ripsarina toi mummolle täydellisen juhlalookin.


"Mihis sä meinaat mennä siks aikaa ku on mun juhlat?" minulta tiedusteltiin. Täh? "No jos sä et o mitään ohjelmaa miettiny niin mitä sä sitten täällä teet?" No, löytyi tehtävä minullekin. Kutsua pöytään kun on sen aika. "Ootko sä hyvä herkkujen tekijä?" Tiedusteli joku vieraista. "Kun mun äiti on kokki niin se tekee kyl parhaita kakkuja" jatkoi. "Nooh, eikös ne kaikki äidit tee parhaita kakkuja?" Yritin. "No kohta sen tietää" jatkoi kokin tyttö. "Joo, on tää kakku hyvää. Vaikka sähän et ole tota kuvaa itte tehny." Juu, en ole. Enkä ollut edes kakkupohjaakaan. Mutta sitä en paljastanut.


Siinä herkkuja hartaudella nauttiessa joku lapsi muisteli "Ne yhdet synttärit oli niin mahtavat, niissä kuulkaa sai kaikki timanttisormukset kun ne juhlat loppui!" O-ou. Mitenhän suut pannaan kun näistä kemuista kotiin lähdetään. Ei meinaan ole timanttisormuksia. Ei ole sormuksia muovisiakaan. Kun ei ole edes mitään semmoista vastalahja-kiitoslahja-tyyppistä juttua ollenkaan. Ei ole ollut eikä tule olemaan. Ilmapallot saivat mukaansa. Niitä kun eilen koristeeksi puhallettiin ja en oikein tykkää niiden heilumisia ja roikkumisia after partyt. Jokaiselle riitti oma pallo. Ja riitti myös tikkarit, niitä oli varattu niin monta, että kotiinkin saivat ottaa. Eli tää oli meidän "timanttisormus". Eikä kukaan kysellyt, että missä ne yllätyspussit...


Kemut juhlittu. Huomenna sitten imurilla popparin rippeitä metsästämään. Sitten se olis melkein niinku syysloma :)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kaverin kynästä: Miten saada sohvaperuna-kotiäiti liikkumaan? Ja miksi?

Ranskan matkailua 8-v kertomana