Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2015.

Tule hyvä kakku

Kuva
Eihän minun pitänyt enää ennen joulua tänne ehtiä kirjoittelemaan, mutta nyt oli vielä tultava. Keksin nimittäin äsken uuden kakkureseptin! Minä, perusleipurikokkaaja, joka varmimmin osaa tehdä pullan. Ja sämpylät. Muista ei voi mennä takuuseen. Joskus onnistuvat, joskus eivät. Vähän sattuman kauppaa, että miten sattuu menemään.


Mutta nyt kuulkaa kehittelin uuden joulukakun. Kaapissa on pyörinyt osittain järsittynä sellaiset polkagrisen-karkkikepit. Pitkää mallia. Saa sisustuskaupoista ja joulupuodeista, ei Prismasta. Lapsille sellaiset tuliaiseksi taannoin ostin, että onpahan imeskeltävää hetkeksi heillekin. Niin ei. "Siis tää ei oo oikeeta polka-karkkia. Tässä on pehmee pinta. Ihan hirveetä, ei tätä voi syödä." Ja samaa mieltä oli pienempikin herkkusuu. Syömättä jäivät. Ja minä, ruokanuukailija, en antanut heittää niitä roskiin. Ruokaa. Ei. Heitetä. Roskiin. Piste. Yksi hampaiden nakerrus toisesta päästä ei ketään haittaa, sen kun leikkaa pois niin on vielä "melkein m…

Joulu saapuu opettajalle, lapselle ja vanhukselle

Kuva
Tässä sitä nyt ollaan, joululomalla. Syön oppilailta lahjaksi saatua suklaata. Kirjoitustani valaisee oppilaalta saatu kynttilä. Kynttilän vieressä komeilee kiitokseksi saatu joulukukka. Jalassa lämmittää oppilaan antama villasukka. Ja lasissa punaviiniä. Sekin oppilaalta saatu. Oikeasti näin on, vaikka kovin runolliselta nyt kuullostaakin. En voinut tuota kukka-sukka riimiparia vastustaa.  Sen runollisempaa tekstiä ei nyt irtoa. Kun ei nyt meinaa irrota tätäkään tekstiä. Mutta aattelin päästää itseni joululomalle näistä laitteista ja niiden kyttäämisistä, niin jotain täytyisi nyt tähän bloggeriinkin saada aikaiseksi. Tämä kun näköjään vahtii ja muistuttaa, että et oo kirjoitellut...soosoo. Tai siis se on tuo facebook sivusto, joka niin ilmoittaa. Joten jatketaan...


Lukukausi on saatu päätökseen. On vietetty joulujuhlia kolme kertaa tällä viikolla, laulettu joululauluja, viimeiset päivät tehty sitä sun tätä. Muistettu kavereita pienillä lahjoilla, itse tekemillä korteilla. Puuhailtu …

Kolmas kuusi vasemmalta...

Kuva
Oltiin Siilit ja Oravat, eskariryhmät. Vuosi oli -83. "Pieni tytön tylleröinen tietä pitkin kulki..." oli esityksemme. En se minä ollut. Se Pieni tytön tylleröinen. Se oli Sanna. Oli Tapio ja Tellervo ja Sinipiika pieni, mustikka ja mansikka ja suuri metsän sieni. En ollut mitään noista. Olin kuusi. Siis se perhanan puu. Vuorattuna puun asuun. Rumaan sellaiseen. Sinne oli piilotettu koko tyttö ja tytön uusi mekko puun vihreyden alle. Päässäkin oli kartionmallinen vihreä hattu. Vihasin koko esitystä. Ei ole valokuviakaan otettuna. Kuka se nyt puuta kuvaisi.

Joskus vanhempana harrastelijateatterissa mukana ollessa Rouva Dulskan moraalissa "sain" olla sairaalloinen tyttö. Kalpea ja kuoleman sairas. Yöpuvussa. Ei paljon puusta parempi rooli sekään. Ei siinä montaa roolia nuorelle ollut jaettavana muutenkaan, joten tuo oli ihan ookoo. Opiskeluaikoina "Eka kerta" näytelmäryhmän kanssa esitimme Joensuussa näytelmää Prinsessa soopaa ja siinä se vihdoin koitti. N…

Tunnelmia Tiirinkosken tehtaalta

Kuva
"Äiti, tuolla liikkuu elävä lammas! Ja hei äiti kato, tuolla pellonreunassa on puhveli! Tuo millä on nuo isot sarvet!" Ollaan Hämeenlinnassa, Tiirinkosken tehtaan pihassa. Työpäivän päätteeksi tänne autolla hurautetaan reilun 100km matka. Ihan vaan, että päästään tutustumaan tähän itsellemme uuteen sisustusputiikkiin, ja että saisimme astua hetkeksi kiireestä keskelle jouluisen tunnelman. Jos vaikka niitä joululahjojakin löytyisi. Muillekin kuin itselle.





Jo ensi silmäyksellä tiedän viihtyväni täällä. Kaikki on laitettu esille kauniisti ja tyylikkäästi. Tunnelma on levollinen. Joulumusiikki soi taustalla. Ne samat kappaleet ja artistit, joita itsekin joulumusiikin suurkuluttajana olen kotona kuunnellut. Täällä pakostakin rauhoittuu. Jopa tämmöinen levottomampikin sielu. Tilaa riittää ja katseltavaa löytyy. Useampaan kertaan kierrellään putiikkia läpi ja ostoksia rauhassa harkiten tehdään. Välillä nautitaan kahvilan herkullisia antimia, kuten itsetehtyjä rapeita vohveleita ker…

Minkään makusia tämmöset

Kuva
Onpa ihana keksileimasin. Sellainen jäänyt laatikon pohjalle pyörimään, vaikka ostaessa tätä niin kovasti olin kotiini kaivannut. Tänään se kaivettiin esille. Treenit kun oli peruttu. Eikös silloin ole hyvä syy leipoa? Mutta mikähän olisi tähän leimasimeen sopiva taikina... Kilautus siskolle. Kurkkaus nettiin. Soveltaen oma versio, kun ei kaikkia aineita talosta löytynyt. Se ei toki yllättänyt. Perusruoka- ja leivontavarastot näillä perusmaukoilla. Voita, sokeria, kananmunaa, maitoa, vaniljasokeria (kun ei ollut vaniljatankoa, josta kaivaa siemeniä), mandariinin mehua (kun ei ollut sitruunaa ja sen kuorta) ja lopuksi vehnäjauhoja. Yllättävän hyvä taikina (siis käsitellä ja maistuikin herkulliselta), ja hetken jääkaapissa oltuaan pääsi leivottavaksi.


Monta pellillistä paistettu ja kasassa pysyivät, tekstikin näkyy. Mutta. Nämä millekään maistu. Ei niin millekään. Mietin, että jos nää dippaisi vaikka suklaaseen? Ei. Silloin menee tuo tekstin idea hukkaan. No jos pohjan uittaisi suklaas…

Joululaulua kerrakseen

Kuva
Mistä tuntee joulun?

En etsi valtaa, loistoa. En kaipaa kultaakaan. En usko. Kaipaat kuitenkin. Nimittäin hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä. Näin ne ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti. Että myös ne arkihuolesi kaikki heitä. Sekin synkkää ja ikävää.
Mutta miksi jouluna täytyy touhottaa, aamusta iltaan saakka? Eikö jouluna pitäis olla rauhaisaa, eikä juhlasta tulla taakka? Kyllähän se tiedetään, että kiire ihmisen mielen voi tummentaa, huoli huomisen sielua syö. Mutta, hei tonttu-ukot hyppikää, jouluna kaikki on valoisaa! Silloin hellyyttä hehkuvat sydämet, sen aistin kun minua katselet. Siiinäää ja miinäää. Siiiinäää ja miiinäää. Että avaja porttis, ovesi, valmista hälle itsesi. Ai hälle? Tälle miehelle täällä kotona? Sittenkö leikitellään kuusen alla? Sillä tavallako se joulu joutuu jo rintoihinkin? Täytyypä kokeilla. Kunnes se karu paluu arkeen iskee: reippahasti käypi askeleet, äidin hommat on niin kiireiset. Joten kuule kallis ystäväin, on aika lähteä. Seuraa sin…

Joulufiilis katkolla

Kuva
Loppui se joulufiilistely hetkeksi. Katkesi arki ja kiire kerralla. Ainakin se arki. Kiirettähän sitä aina näköjään riittää. Nytkin jalat rakoille saakka teputettu menemään, fitbitit ja polarin loopit paukkuen. Semmoista se on meillä miehen kanssa tämä kahdelleen reissaaminen. Kun on aikaa muutama päivä niin kaikki paikat ehdittävä näkemään ja kokemaan. Me kun harvoin palaillaan samoihin matkakohteisiin (paitsi Nizzaa ei lasketa). Nähtävää maailmassa riittää, joten uusia seikkailuja kohti suunnataan. Mutta niin vaan herätyskello se aamulla herättää näin lomallakin. Ettei vaan vahingossa liikaa tulisi nukuttua. Laiskuutta semmoinen. Kaupunkikohteessa ollaan, Istanbul tutkimisen ja tutustumisen alla. Nyt ihan ens alkuun myönnän, että olen jonkinlaisen asennevamman omaava henkilö. Nimittäin tätä maata kohtaan. Aina ollut. Ei ole kuulunut "must see" -listoilleni. On sillä listalla kyllä muitakin maita. Vaikka hyvä on ihmisen vähintään kerran vuodessa matkustaa paikkaan, jossa e…