Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Hyvän Mielen taitoja kera lapsien

Kuva
Täytyypä nyt minunkin liittyä tähän Hyvän Mielen hehkutukseen. Siis ne Paremmat ja Oikeammat plogithan tästä ovat ansioituneesti jo kirjoitelleet, varmaan ilmaiseksi kirjankin ovat saaneet. Mulla on lasku tuossa laatikossa. Ihan ite makselen. Myös ne kortit, jotka samaan sarjaan kuuluvat. No juu, huono alkukevennys mahtavasta matskusta. Anteeksi.

Ihan mahtava setti tuli hankittua tätä Hyvää Mieltä. Taitoja. Niitä taitoja, joiden avulla elämä sujuu ilolla ja energialla. Ja mikä parasta, kuka tahansa voi oppia ja kehittyä tällä saralla. Omaa mieltään kun voi kehittää joustavammaksi. Varmasti kaikilla tätä kehityksen paikkaa löytyy. Ainakin jollakin mielen osa-alueella. Positiivinen psykologia, positiivinen pedagogiikka. I love. Hyvä mieli jokamiestaidoksi -kannatetaan. Ehdottomasti suosittelen jokaiselle luettavaksi MaarettaTukiaisen teoksen Hyvän mielen taidot. Tää nyt vissiin sitten se mainososuus, ilman mitään palkkioita, mutta tästä aiheesta "saarnaan" ja julistan ihan il…

Talviulkoilua ja sisko kakkanen

Kuva
"En jaksa olla enää ulkona, koska sisko on niin kakkanen!" tuumii ekaluokkalainen oltuaan ulkona n.10 minuuttia. "No pitäiskö sitä kakkaa yrittää vaikka pestä lumella pois?" yritän kääntää asiaa vähä niinku hauskemmaksi. "Mä tarkoitan, että se on niin niin typerä!" selventää tätä tuohtuneena eteisen lattiaa haalarillaan luuttuava. Tullut majanrakentamisesta erimielisyyttä. Uusi lumi tuhonnut hyvän majan ja nyt tästä vielä pakkasen kevyestä lumesta ei uutta jaksaisi tehdä. Itkeäkin on pihalla jo ehditty vaikka lähtiessä siitä tappelun mahdollisuudesta vinkkasin...ettei tartteis hirveetä mekkalaa pitää. Ehdotin, että kannattaa huomenna, plussakelillä, rakentaa ja nyt tehdä jotain muuta. "Mä istun nyt tässä eteisessä, enkä riisu!" Ja istuu. Alle minuutin. Lähtee sitten takaisin ulos.

Ja hetken päästä: "Voidaanko me mennä nyt laskemaan mäkeä tonne rantaan?" Voivat. Sitähän suunnittelivat ruokapöydässä, ennen ulkoilua. Silloinkin oli eriävi…

Rintaraivarit

Kuva
Joskus sitä ei vaan äitinä jaksaisi ymmärtää lastensa "ongelmia". Tänään on (taas) se joskus päivä. Kutakuinkin tilanne meni näin. Ekaluokkalainen huomasi ruokapöydässä, että isosiskolla (11v) on t-paidan alla toppi. Siis sellainen vähän rintaliivien tapainen. Menipä pienempi ihan kurkistamaan siskonsa kaula-aukosta sisään ja siitä se sitten lähti. "Ihan epäreilua, että sisko saa käyttää tissiliivejä!" Ja lähtee keittiöstä karjumaan tätä asiaa olohuoneeseen. "Siis miks toi saa käyttää tissiliivejä enkä minä saa?" "Miks mulle ei voi kasvaa tissejä?" Ja tätä rataa. Siskoa, tätä liivillistä, nauratti ihan tolkuttomasti.

Yritin puhua rintaraivarin saaneelle, että kyllä ne kasvaa kun on ikää vähän enemmän. Ei auttanut. "Mut se on epäreilua, ettei mulla oo" jatkoi. Kerroin myös, että perimäkin vaikuttaa siihen, että kasvaako ne vai ei... siis kasvaahan ne, mutta että mitä kokoa. Kovinkaan muhkeita kannuja ei siis kannattaisi odotella, jos ä…

Lapsi kauneuden "lähteillä"

Kuva
"No niin, katteleppas äiti tästä itelles nyt niitä uusia meikkejä" tokaisi lapsi, se seittemän vuotta, kun tänään poikkesimme kauppaan. Oli viikonloppuna läsnä, kun tein pientä maskeerausosaston päivitystä, toisin sanoen, heitin sivuun niitä meikkejä, joiden arvelin menneen vanhaksi. Jep, en roskiin, koska näillä voi vielä hyvinkin saada aikaiseksi maskit virpoville noidille tai halloweenin kummituksille. Ai mistä arvelin niiden menneen vanhaksi? No, jos olet hankkinut ne jossain toisessa asumassasi osoitteessa, etkä ihan hetkeen ole kirjojasi muualle vaihtanut, niin voipi olla, että se parasta ennen meni jo. Vaikka ei ne kyllä vielä ole allergisoineet...

Mutta kuitenkin, onneksi tänään oli tuo kävelevä muistilappu kaupassa matkassa niin sain vähän tuoreempaa tavaraa tilalle. "Joo, hyvä kun muistutit, minäpä nappaan tästä nyt jonkun meikkivoiteen...." Ja kertakaikkiaan kun pitää niitäkin olla jos minkäkinlaista. Purkit ulkoisesti samannäköisiä, joten arvo siinä sit…

Kuntosalien ruuhka-aika, jihaa!

Kuva
Olette varmaan huomanneet, miten kaikki lehdet, korjaan, kaikki Naisten lehdet, ovat kannesta alkaen kutsumassa sinuakin kiinteytymään, laihtumaan, vähintääkin ruokailemaan vihreävoittoisesti? Ihan niin paljon, että jos iltalukemiseksi lehteä ajattelit, niin saattaa yöunetkin mennä, vatsaröllykkäsi vieressä. Tammikuu. Sepä se, timmikuu. Kuukausi, jolloin kuntokeskuksissa avoimet ovet ja hurja kamppailu asiakkaista, että tuu nyt sinäkin tänne, löysälihainen kansalainen tai ihan muuten vaan läski. Laiska ainakin, jos et muuta myönnä. Tai sitten se "laihaläski", jollainen myöskin ehkä olet. Tämän termin joskus kuulin. Miettikää, laihaläski! Kyllä voidaan laihastakin läski saada, että älä sinäkään hoikempi turhaan ilakoi! Tätä termiä en ole suostunut käyttämään enkä suostu nytkään tämän enempää. Mitä lienee markkinointikikkailua.

Minäpä se en uuden vuoden lupauksia tämän asian suhteen tehnyt. Siis terveellisen elämän. Kato, kun ei tartte. Minä kun olen niin liikkuvainen ja reipa…

Sata salamaa ja sata postausta -auu

Kuva
Sadas kirjoitus tänne blogiin. Siis 100 jonkinlaista tekstiä olen kirjoittanut blogin nimissä. Sen verran ottanut aikaa pois perheeltä, voisi joku ajatella. Ehkä varmaan näin joskus on tapahtunutkin. Myönnetään. Suurimmaksi osaksi mieheltä ne on olleet pois. Iltapainotteista kirjoittelu on ollut, silloin kun lapset ovat menneet nukkumaan. Monta tekstiä on myös kirjoitettu odotellessani lasta pianotunnilta. Muutaman kerran olen kirjoittanut tekstejä ns. jemmaan ja julkaissut sitten vähän tuonnempana. Ajallisesti en (yleensä) tähän ole paljoakaan uhrannut... En viilaa ja viimeistele, kuten varmaan olette huomanneet. Kieliasu ei kestä kieliopillista tarkastelua. Että mikä lienee opettaja, kun ei osaa oikein kirjoittaakaan. Mutta mitäs tuosta! Ei kaikki opettajat kaikkia asioita muutenkaan osaa. Mies totesi taannoin eräälle sukulaisellemme, että "On Minnakin malttanut välillä istua sohvalla kun on kirjoittanut blogiaan, ei se muuten olis paikallaan." Että vissiin ei tämä kirjoi…

Lomakiintiö täyttymässä

Kuva
Mistä tietää, että perheen lapset, ne koululaiset, ovat lomailleet tarpeeksi kauan? Ei. Ei tappelusta. Sen määrä on ainakin tässä talossa vakio, olipa lomaa tai ei. Yhtä armotonta on kohtelu ajankohdasta riippumatta. Noo, osaavat toki kunnollakin olla ja parhaita ystäviä keskenään. Ehkä se on vaan tämä äidin lomapinna, joka ei millään jaksaisi vastaanottaa poikkipuolisia sanoja tai riitojen poikkipistämisiä. Olla koko ajan hokemassa "riita poikki, voita välliin, jos ei voita niin papanoita." Ei sekään enää heistä ole niin hauska, että aina auttaisi. Ja ehei, tämä ei aina jaksa olla niin kasvattava ja rakentava, että asiallisesti suhtautuisi lasten tappeluihin. "Äiti on joskus ollut paljon kiltimpi, silloin ku mä olin pieni" totesi isompi taannoin. Auts, kun sattui. Osui ja upposi. Melkein itku pääsi. Muttei mennä tähän nyt.

Meillä lomakiintiön täyttymisen tietää siitä, että lasten aamu alkaa koulun rakentamisella, koululeikin virittämisellä. Jomman kumman huoneese…

Vuosi lasten suulla

Kuva
"Tehhään nyt yhdessä sellainen vuoden katselmus, että millainen viime vuosi oli!" Ehdotan minä lapsille. "Siis niinku mitä, mä en nyt ymmärrä tätä juttua ollenkaan" aloittaa pienin. "Siis mä kyllä ymmärrän mutten millään jaksais nyt ajatella mitään" jatkaa isompi. "No mietitään edes jotain kun en itekään oikein muista" yritän. "Aloitetaan vaikka näin: vuosi 2015 toi meille vauvan" ehdottaa 11-v. "Minkä vauvan??Eihän me nyt niin voida laittaa, kun ei ole mitään vauvaakaan" vastaan. "Niin mutta kun ainahan ne kaikki vuoden muistelut alkaa noin, että meille tuli vauva ja onpas niin ihanaa" jatkaa lapsi(näsäviisas). "Meille ei ole kyllä tapahtunut mitään ihmeellistä, eikä kuulukaan tapahtua!" tuskailee pienin.

Yritän auttaa, toisin sanoen johdatella, että saataisiin tästä juttu aikaiseksi: "ollaan käyty Toscanassa reissussa..." "No mä oon uskaltanu käymään lentokoneen vessassa!" Sanoo pieni…