Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2016.

Nolona ruokakaupassa

Kuva
Ilahduin kovasti, kun talvella kauppojen aukiolot vapautuivat. Jee, pääsee kauppaan silloin kun ehtii! Ihan kun tässä niin kiireinen olisi, ettei entisten aukiolojen puitteissa kauppareissuaan olisi ehtinyt tekemään. Silti ilahdutti, vissiin joku vapauden tunne. Kun sitten eräänä sunnuntaina suuntasin viikon ruokaostoksille, sieltäpä oli just ne lihat loppu, mitä olisin tarvinnut. Maitokin oli loppu. Että ehkä kuitenkin ne viikon ostokset kannattaisi arkena tehdä. En ole sen koommin sunnuntai-iltaan ostoksia jättänyt.

Tänään oli kauppaan mentävä. Kun kauppakasseja kaapista kaivelin, tuli pikkaisen nolo fiilis. Hetkinen, nythän on pääsiäissunnuntai! Onkohan noloa mennä isojen kauppakassien kanssa Prismaan? Mitä ne ihmisetkin aattelee? Pääsiäisenä ruokaostoksille! Ihan ku ei tuokaan emäntä aiemmin, vaikka eilen, olisi ehtinyt kaupassa käymään! Entä jos hakisinkin ihan vaan jotain pientä täydennystä? Niinku yhden maidon ja leipää? Ei. Nyt on saatava kaappiin täytettä ihan kunnolla. Ihan …

Pääsiäisretkellä Kasvihuoneessa

Kuva
Pääsiäinen ja pääsiäisloma. Tänä vuonna loman kuin loman läheneminen on perheessämme tarkoittanut sitä, että joku sairastuu. Oli eteinen laukkuja täyteen pakattu, jääkaappia alkuviikko tyhjäksi syöty, tuliaisia ostettu, kaikki valmiina, että se startti kotiseudulle koittaisi heti torstaina työpäivän päätyttyä. Mutta ehei. Tuli lapselle yökylävieraaksi Yrjö. Onneksi nopeasti hävisikin ja lasten kinastelu palasi ennalleen. Terveitä siis ovat. Mutta kotilomilla ollaan. Tänään tyttöjen välistä sanailua kuunnellessani hetken verran toivoin, että olisi vähän pidempään tauti sängynpohjalla lasta pitänyt...

"Tulkaas aamupalalle, niin mulla on teille yllätys!" Huikkasin lapsille. "Ai mikämuka? Joku suklaamunien etsiminen? Ei se kuule oo mikään yllätys, ne munat on nähty jo kaapissa." tämä perheemme positiivari totesi. "Ehei, lähdetään yhteen paikkaan!" paljastin. "Mä en jaksa lähteä minnekään enkä kenenkään luokse. Jään kotiin." jatkoi. "Lähdetään se…

Happy end ja Happy day

Kuva
"Mua jännittää tää" sanoi noidaksi pukeutuva lapsonen. "Älä laita mulle hirveitä pyöreitä poskia", "Öö, laita kuitenki vähä enemmän sitä punaa ja ihan vähä pilkkuja" ohjeistettiin maskeeraajaa, äitiä. Kotiin jäävä sisko kommentoi väliin "Sä teit musta silloin paljo rumemman ku mä kävin virpomassa". Varmaan niin. Semmoisiahan me äidit ollaan.

Lähti matkaan virpoja, tarpomaan yöllä sataneeseen lumeen, auringon siivittämänä. Ja me muut jäimme odottamaan sitä noitien loputonta virtaa. Eipä tullut. Viisi virpojaa. Siinä tämän päivän saldo. Ja munia olisi ollut muutamalle kymmenelle. Tottunut varautumaan, sillä joskus ovellamme on käynyt 40 virpojaa! Oikeasti. Ei ole kiva tarjota karkkipussin jämiä pienille virpojille. Tai omenaa. Näihin joutui silloin turvautumaan, kun kolikoitakaan ei ollut. Nyt siis varauduttu ryntäykseen, niin ei sitten tullutkaan. Alkaa olla tämän asuinalueen lapset kasvaneet ulos noitaleikeistä. Suklaamunia kuitenkin vanhemmilta…

Vihta sulle, muna mulle!

Kuva
Virpomavitsojen askartelu. En tykkää. Ne höyhenet, silkkipaperit, kaikenlainen sälä ja se väsääminen. En tiedä mitään niin raivostuttavaa kuin höyhenet ja niistä irtoavat hahtuvat.  Niitä sitten löytyy sieltä ja täältä, vähän niinku kuusenneulasia joulun jälkeen. Huomenna kuitenkin Se päivä, jota lapsi odottanut innoissaan jo monta viikkoa. Isompi ei enää odota, varmaan traumatisoitunut äidin ja lapsen yhteisistä askarteluhetkistä. Pienemmälle ei ilmeisesti vielä ole valjennut se totuus, miten ajatuksena niin ihana askarteluhetki äidin kanssa voi oikeasti olla kaikkea muuta. On nimittäin lähtenyt vetämään kesken askartelusession koko lapsi.

Tämä video (1,27min) voisi olla kuvattu meiltä:

http://youtu.be/O9lPfPI4GVo

Osui ja nauratti, oikeasti kaikki niin tunnistettavissa. En tällä ylpeile, mutta kun tiedän, ettei tämänkään vuoden Vuoden Äiti-titteliä tänne ropsahda, niin uskallan tunnustaa, että minähän se tuo videon äiti. Tai sitten sen sisko. Mutta niin totta nuo kaikki. Että kun ne k…

Arskan voima

Kuva
On se käsittämätön tämä auringon voima. Aamulla se saa heräämään niin virkeänä, vaikka viikonloppuaamuisin voisi nukkua pitkään. Aurinkoisena päivänä ei niin vaan voi tehdä. Menee hukkaan muuten koko ihana sää. Vissiin samaa ajatteli lapsikin, joka heräsi aiemmin kuin yleensä, ja tuli viereeni. "Äiti, sä oot niin ihana ja järkevä" sanoi hyvänhuomenen toivotukseksi kunnes lähti huoneenseensa jatkamaan eilen illalla kesken jäänyttä "terrierikissaperhe"-leikkiään. Isompi lapsista yökyläsynttäreillä ja mies harrastusreissullaan, joten me kaksin kotona pienimmän kanssa, lauantaiaamusta nauttimassa.

On se muuten sekin mahtavaa, kun kaupasta voi ostaa tuoreita marjoja. Kuten eilen. Ihan sama, onko espanjalaisia vai mitä, niitähän sitä siellä matkatessakin syödään. Ja nämä mansikat. Ihan mahtavan ihania! Olipa ilo niitä aamupuuron joukkoon viipaloida ja kesää fiilistellä. Kyllä oli hyvän aamun eväät edessä ja näillä eväillä jaksoi hyvin kuntoilla ja lapsi jumppailla.


Ja si…

Mikä mä olin ennen ku mä synnyin?

Kuva
"Synnynkö mä uudelleen?" aloitti pienin lapsi ruokapöytäkeskustelun. "Niinku että mikä musta tulee kun mä kuolen? Tuleeko musta jonkun toisen vauva?""Nooo, tota, meidän uskonnossa ei tuohon uudelleen syntymiseen sillä tavalla uskota vaan, että me päästään Taivaaseen" aloitin. Isompi jatkoi kuulleensa uskontotunnilla esitetyn videon lopussa "mainospuheen" siitä, kuinka Jumalan perheeseen pääsee kun tekee näin ja näin. Siihen en puuttunut, koska pienempi painoi päälle polttavine kysymyksineen. "No missä uskonnossa sitten saa syntyä uudelleen?" "Vaikkapa hindulaisuudessa" valistin ja kerroin, että esimerkiksi Intiassa lehmä on Pyhä eläin ja kaikkea elävää muutenkin kunnioitetaan. Että siinä Lehmässä uskotaan olevan ihmisen henki. Siksi sitä ei syödä. Kerroin karmasta ja tytöt kuuntelivat. "Joo, mä kyllä tiedän, että lehmässä on ihmisen henki! Niissä asuu ihminen sisällä. Tiiän kun oon niitä hoitanut. Ja sitä paitsi yks minu…

Liian makeeta elämää

Kuva
Nää lähti sunnuntaina kaupunkiin.  Piäkaapunkkiin. Tuossahan tuo vieressä, siltikin niin kaukana, että siellä ostoksilla asti kävisi. Nyt lähettiin. Oli sellainen Don't go expo tapahtuma polkupyöräliikkeessä, joten se oli suuntana. Ja että lapsetkin siellä jaksoivat olla hetken ajan niin luvattuna oli kauppakeskuksessa shoppailua.

"Mun tarttee käydä yhessä rasvakaupassa" ilmoitti pienempi ennen kotoa lähtöä. Rahoja laskettiin kukkaroon. Isommalla oli rasvakaupan lisäksi kiikarissa myös muut liikkeet. Perillä kohteessa tutkittiin kauppakeskuksen karttaa. "Joo, se on toi, toi se on, The Body Shop" luki lapsonen, se rasvakauppaan menijä. Ja siellä, rasvojen taivaassa, purkkeja avattiin, tuoksuja testattiin ja sopivasti alennuksessakin vielä ne suosikki tuoksut. Avasin yhden purkin ja annoin haistella. Ajattelin, että tunnistaisivat tuoksun: "Arvaas milloin mä käytin tätä? Silloin, kun sinä olit vatsassa!" Se rasva nimittäin oli se, jolla v.2004 luvattiin …