"Synnynkö mä uudelleen?" aloitti pienin lapsi ruokapöytäkeskustelun.
"Niinku että mikä musta tulee kun mä kuolen? Tuleeko musta jonkun toisen vauva?" "Nooo, tota, meidän uskonnossa ei tuohon uudelleen syntymiseen sillä tavalla uskota vaan, että me päästään Taivaaseen" aloitin. Isompi jatkoi kuulleensa uskontotunnilla esitetyn videon lopussa "mainospuheen" siitä, kuinka Jumalan perheeseen pääsee kun tekee näin ja näin. Siihen en puuttunut, koska pienempi painoi päälle polttavine kysymyksineen.
"No missä uskonnossa sitten saa syntyä uudelleen?" "Vaikkapa hindulaisuudessa" valistin ja kerroin, että esimerkiksi Intiassa lehmä on Pyhä eläin ja kaikkea elävää muutenkin kunnioitetaan. Että siinä Lehmässä uskotaan olevan ihmisen henki. Siksi sitä ei syödä. Kerroin karmasta ja tytöt kuuntelivat.
"Joo, mä kyllä tiedän, että lehmässä on ihmisen henki! Niissä asuu ihminen sisällä. Tiiän kun oon niitä hoitanut. Ja sitä paitsi yks minunkin henki on lehmä, se on kolmas henki" jatkoi pienempi. Jepulis jee, mistä näitä ajatuksia oikein ropisee...
"Mä haluaisin kyllä syntyä seuraavaksi muurahaiseksi. Sen takia, että sen elämä on lyhyt ja sitten sais taas syntyä uudelleen joksikin toiseksi!" pähkäili isompi.
"Mä haluaisin olla kala, tai hämähäkki. Ai niin mutta milloin pääsee Nangialaan?" "
Minne? Onko se joku My Little poni juttu?" ihmettelin. "
Eiku ope lukee meille koulussa yhtä kirjaa, jossa pääsee Nangialaan. Se kertoo kahdesta pojasta jotka ovat kuolleet." No, siihenkään en nyt pystynyt ottamaan kantaa. Tuntematon tarina minulle.
"Jos sun kolmas elämä on lehmä niin mikä sitä ennen on?" kysyi isompi pienemmältä.
"No tietysti karjalanpiirakka ja sitten munavoi!" vastasi hetkeäkään miettimättä tämä aina sanavalmis lapsonen. Joo. Niistähän ne elämät alkaa, piirakasta ja munasta. Että jokseenkin vissiin oikea suunta juurilleen :) Näihin kuviin ja tunnelmiin, mukavaa viikon aloitusta!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksien vaihtoa: