Nolona ruokakaupassa

Ilahduin kovasti, kun talvella kauppojen aukiolot vapautuivat. Jee, pääsee kauppaan silloin kun ehtii! Ihan kun tässä niin kiireinen olisi, ettei entisten aukiolojen puitteissa kauppareissuaan olisi ehtinyt tekemään. Silti ilahdutti, vissiin joku vapauden tunne. Kun sitten eräänä sunnuntaina suuntasin viikon ruokaostoksille, sieltäpä oli just ne lihat loppu, mitä olisin tarvinnut. Maitokin oli loppu. Että ehkä kuitenkin ne viikon ostokset kannattaisi arkena tehdä. En ole sen koommin sunnuntai-iltaan ostoksia jättänyt.

Hiljaista tällä osastolla.

Tänään oli kauppaan mentävä. Kun kauppakasseja kaapista kaivelin, tuli pikkaisen nolo fiilis. Hetkinen, nythän on pääsiäissunnuntai! Onkohan noloa mennä isojen kauppakassien kanssa Prismaan? Mitä ne ihmisetkin aattelee? Pääsiäisenä ruokaostoksille! Ihan ku ei tuokaan emäntä aiemmin, vaikka eilen, olisi ehtinyt kaupassa käymään! Entä jos hakisinkin ihan vaan jotain pientä täydennystä? Niinku yhden maidon ja leipää? Ei. Nyt on saatava kaappiin täytettä ihan kunnolla. Ihan sama, mitä aattelevat. Kauppias kiittää tämmöistä perheenäitiä, joka isolla kärryllä ja neljällä kestokassilla evästä kotiin kantaa. Ja kauppaan mentiin.

Heti autosta noustessa hokasin, että tulikohan lähdettyä liikkeelle pikkuisen arkisissa vermeissä. Sieltä tuli kaupasta siistit pyhävaatteet päällä olevaa kansaa. Ja entäs minä. Urheiluvermeissä. Trikoota ja lenkkaria, hiukset paskasena ponkkarilla aamun urheilusta. No, ei minua kukaan tunne. Rivakasti kärry liikkui ja ruokaa sinne heitettiin. Tässä ehdi haahuilemaan, pidetään vaan tahti yllä niin täsmää liikkeet ja asusteet toisiinsa. Että ihan urheilemaan kauppaan lähdin. Pääsiäisen kunniaksi.

Ja niin arvasin tämän. Ne muut asiakkaathan olivat hakemassa ihan jotain pientä. Kun sattuivat kaupan ohi ajamaan. Tai hakivat sitä, mitä just tänään huomasivat tarvitsevansa. Kuten pyykinpesuainetta ja narsisseja. Sinne lappasin liukuhihnalle 8 litraa maitoa, perunaa, lihaa, voita jne. Ja tunsin ne huokailut taakseni "joutuneelta" asiakkaalta. Siltä, jolla oli se pesuaine ja narsissi. Jos ei olisi huokaillut, olisin mahdollisesti päästänyt ohitseni. Näin monesti olen tehnyt, kun taakseni on tullut pikkasen vähemmän ostoksia omaava henkilö. Nyt en. Mulle tartte huokailla, ainakaan pääsiäisenä. Mulla on kuule jääkaappi melkein tyhjänä ja nälkäkin kurnii, kun niin vauhdilla tätä pyhää vietetty. Että ihan oikein, että jonottamaan joutuu. Ehtii pesemään pyykkinsä illemmallakin. Ja niin kärräsin ostokseni ylpeänä pitkin Prisman käytävää tehden samalla sen huomion, ettei kenelläkään muulla ollut näin täyttä ostoskärryä kuin mulla. Mutta jostain syystä ei enää nolottanut. Nyt pääsen nauttimaan tästäkin pyhäpäivästä. Eikä huomenna tarvitse kauppaan mennä.