Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2016.

Kaunis sinä

Kuva
Lapsi katsoo telkkaria. "Siis äiti, tuu äkkiä kattoo! Mainoksessa näkyi, että telkkarissa tulee joskus Maailman Kaunein Nainen- kisat!" Keittiöstä kommentoin, että ne on varmaan ne Miss Suomi-kisat. "Ai mitkä ne on?" Kysyttiin takaisin. Kerroin, että sellaiset kauneuskisat, joissa valitaan Suomen edustaja sinne Maailman kauneimpien kisaan. "Onko sut huomioitu tässä kisassa? Onko sut laskettu mukaan näihin kauniisiin?" Jatkoi lapsi. Voi mikä kysymys! Eikö ookkin hyvin kasvatettu lapsi täällä? Neitosista ken on kaunein... Äiti tietysti! Valitettavasti oli tuotettava lapselle pettymys. Ei. Äiti ei ole mukana tässä pelissä, tänäkään vuonna, eikä seuraavinakaan. Äiti on jo vähän kypsempi "missi". Ja ei, äiti ei oikein ole estradilla viihtyvää sorttia. Äiti tahtoo pysyä kaikista esiintymistilanteista mahdollisimman kaukana. Ei uskois, opettajasta, tällaisesta ulospäinsuuntautuneesta tyypistä,  mutta kyllä se kuulkaa useamman muunkin opettajan ammattit…

Annetaan lasten...

Kuva
"Sun muodikkuus-into on todella heikko!" Kaiken kertova lause 7-vuotiaan suusta kun aiheesta pukeutuminen tänään keskusteltiin. Tänään siis vietetty Anna lapsesi pukea sinut-päivää. Lapset eilen illalla vaatekomeroni kätköjä kaivamassa. Ovat sen verran tyylitietoisia, ettei äitiä ihan mihin tahansa ryijyyn kääritä. Toisaalta vaakakupissa painaa se, että asianosainen työskentelee lastensa koulussa. Kuka ny noloa mutsia haluaisi. Että omaan nilkkaan se pilkka kuitenkin napsahtaisi.

Mustaa juhlavampaa puseroa ja farkkua oli päivän asuksi valittu. "Kun sä aina oot vaan urheiluvaatteissa!" Totta. Kun kulkee työmatkansa polkupyörällä, hyppii välillä välkkävalvonnassa, sinkoilee sinne tänne, niin mukavuus ennen kaikkea. Tyylinsä huomaa toisinaan työpaikan vessan peilistä jossain vaiheessa päivää, että ai kamala, minkä näköisenä tänäänkin lähdetty liikkeelle. Miten sitä näyttääkin niin elottomalta, väsyneeltä, kulahtaneelta. Yritä siinä sitten viispiikkisellä tukkaansa har…

Kävipä munkki

Kuva
On tämä kevät mahtavaa aikaa. Helmikuusta se alkoi. Herkkuja kalenterin mukaan leivottu. Runebergin torttua, laskiaispullaa, pääsiäisen rahkatäytteisiä pullia ja nyt vapun lähestyessä munkkeja. Sitä ilmeisesti rytmittää arkensa ja vuoden kierron näiden leipomusten ympärille. Stuktuurien ja rutiinien rakastajana, ei yllätä. Ja lapsiinkin tämä on näppärästi tartutettu. Kyllä tietävät Runebergit hekin. Sivistyneet siis tässä äidin leipoessa. Kätevästi käynyt. Ja varmaan ihan hyvä maku hommasta jäänyt.

Lapsi sairastaa ja minä kotona kotiäiteilen. Ja kyllä. Tykkään tästäkin. Jos edelliseen elämään on uskominen, niin varmasti olen ollut suurperheen näpsäkkä kotiäiti silloin. Ei olisi ongelmaa jatkaa tätä tässäkin elämässä, mutta kun jäi lapsiluku tuohon kahteen kultakimpaleeseen. Ja kuka nyt kahden kanssa kotiäitinä...pitää niitä nyt enemmän olla siihen hommaan. Liian helppoa muuten. Paitsi jos oltaisiin ulkomailla... Voisin kuvitella itseni kotirouvaksi, joka leipoo hyväntekeväisyys henki…

Onnea on... mielikuvitus!

Kuva
"Onko iskällä jotain vanhaa villasukkaa, jota se ei enää tartte?" Jälleen uutta keppihevosta synnytetään. Eipähän noita entuudestaan talossa olekaan. Sänkyjen aluset täynnä. Imurilla niitä aina välillä sohin. En useinkaan jaksa niitä sieltä pois kaivella. Lasten huoneissa sänkyjen alla asuvat silloin, kun eivät ole vallaneet vierashuonetta. Monenlaista karsinaa ja tallia on viritetty, esteitä saa äitikin hyppiä vaatekaapeille päästäkseen. "Älä siirrä sitä, siinä on niiden aitaus!" "Siis miks sä menit särkemään sen tallin?" Ai, anteeksi, en huomannut. 
Mielikuvituksella ei ole rajaa, kun lapset leikkii. Ihan huikeita ideoita ja toteutuksia, joita vain lapsi, se leikissä mukana oleva, voi ymmärtää. Seuraavana päivänä kaverille rakennelmia innoissaan esitellessä kaverin laimeat "ihan kiva" kommentit tuntuvat minusta pahalta. Hei, talli ja karsinat, jotka on rakennettu terassille rakennustikkaita hyödyntäen, on enemmän kuin "ihan kiva". No…

Arjen ajatelmia

Kuva
Maanantai. Jotenkin tuli just tänä aamuna mieleen se Hanna-siskon vanha pyyhe, jossa Karvinen ilmoittaa rehellisesti "Vihaan maanantaita". Lapsena sellaiset meillä oli, siskolla tuo negailupyyhe, mulla se Karvisen versio, jossa todetaan "Olen suurin ja kaunein!" Silloinkohan nää roolit iskostettiin meihin tyttösiin? No vitsi. Ja sivupolulle astuminen.

Niin, että sen verran aamulla unet jäi kesken, että ihan täytyi ilon aihetta etsimällä etsiä. Tai, oikeastaan aamun pelasti tuo ihana aurinko ja tyyni sää. Oikeasti, kesä lähenee (ja se lomalomaloma).  Ja olihan se ilahduttavaa aloittaa työpäivä mahtavien tyyppien kanssa jutellessa, kevättä suunnitellessa luokkapalaverin tiimoilta. Ja huomaten, että se tartteis 43 aamua töihin herätä ja sitten se lomalomaloma! Ohan tää ny hei erihyvä ammatti!

Tänään ilon aiheita toki löytyi auringon lisäksi muitakin. Kyllä se ilahduttaa, kun saapi ihminen liikkua! Riittää virtaa pitkäksi aikaa kun hetken käy hikeä hakemassa. Sillä en…