Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2016.

Haaveita. Mahottomia ja mahollisia.

Kuva
Alkaa olla niitä hetkiä, jolloin postiluukuista ilmestyy ensimmäiset lelukuvastot. Voi lasten riemua! Joulu sieltä tulee! Minulle on jo tullut joulupostia. Varmaan sinullekin, Joku kuvasto, jossa jouluverhoa, -tyynyä, -valoja. Selasin kyllä, mutta koska en ole tähän päivään mennessä kaivannut esimerkiksi jouluverhoja, en kokenut kuuluvani kuvaston kohderyhmään. Mutta ihanahan se oli joulua fiilistellä. Syyskuussa. No, joku peurafiguuri saattoi herättää "ai miten ihana" fiiliksen, mutta tilaa nyt pelkkä peura. Kuvasto on jo kierrätyksessä.

Tiedän, että lasten lelukuvastojen saapuminen herättää monissa vanhemmissa myös kielteisiä ajatuksia. Olen kuullut joidenkin äitien heittävän kuvastot samantien paperinkeräyspussiin. Ai miksi? "Turhaa hössötystä joululahjoista", "Sisarusten riitelyä kuka saa katsoa kuvastoa ja toivoa mitäkin". Eli...sitä ihan perusarkea, eikö? Entäpä jos isäntäsi tekisi saman hooämmän kuvastolle, joka nimelläsi kotiin saapuu? Heittäisi …

Paljastuinpas!

Kuva
Facebookissa kiersi tässä taannoin juttu, jossa tehtävänä oli esittää kysymykset lapsilleen ja kirjata vastaukset sellaisena kuin ne lasten suusta irtoaa. Olen nyt henkisesti valmis tämän julkaisuun ja hyväksymään sen, että lasten suusta se totuus kuuluu... Vastaajina 12v ja 8v.



1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
-Olet rakas ja syömään
-Sä olet ihana ja rakas

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
-Se kun lapset tulee syömään ja ovat kilttinä ja kun äiti saa suklaata
-No se kun me tehdään hyviä ja kilttejä asioita äidille ja vanhemmille

3. Mikä tekee äidin surulliseksi?
-Kun me ei tulla syömään ja jos me sanotaan äidille vastaan
-Jos on kuullut esim onnettomuuksista niin sit se tulee surulliseksi

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
-Öö, ilmeillä ja joskus äiti puhuu hassusti
-Kun äidillä on aina hyviä vitsejä ja kun äitiä naurattaa

5. Millainen äitisi oli lapsena?
-Emmä tiedä, emmä oo eläny äidin kanssa
-Ihan samannäköinen ku minä ja söpö ja ihana

6. Kuinka vanha äitisi on?
-39...oota, 39,3

Jämäilyä oman elämänsä Martalta

Kuva
Oman elämänsä Martta. Sellainen täällä. Kyllä se niin vaan on, että vanhassa on uuden alku. Jos asiaa mietit, niin ihan just näin se menee. Asiassa kuin asiassa. En tiedä mitä kertonee persoonasta (tai sen häiriöstä), mutta koen suunnatonta tyytyväisyyttä, mielihyvää, superMarttautta aina kun pystyn hyödyntämään ruuantähteitä. Juu, en sentään perunankuorista sipsejä kuivattele, mutta voin kyllä sanoa, että melkoisen pitkälle pystyn jämät keittiöstämme hyödyntämään. Dyykannut en ole, paitsi...ihan omassa roskiksessa olen pysynyt. Niin, ja sieltäkin poimin pois sinne heitetyt muovit. Meillä ihan kaikki eivät ole vielä sisäistäneet tätä uusinta kierrätystämme, muovia. Joten joudun muovidyykkausta tekemään, mutta se ei nyt tähän aiheeseen kuulu.
Joskus huomasin uutisen, joka oli otsikoitu jotenkin tähän tyyliin: Näin hyödynnät ruuantähteet. Innoissanihan sen avasin, että nyt jotain uutta kehiin! Niinpä hyytyi into. "Aamiaiselta jääneen puuron voit kätkeä sämpylätaikinaan". O-…

Mielihyvää metsästä -kaikille kiukuttelijoille

Kuva
Työvoitto. Kun teinin saa sisätiloista vetelehtimästä raittiiseen ilmaan. Harmaa ja hämärä syyssää. Ymmärrän kyllä, että sisätiloissa virkkaaminen olisi se houkuttelevampi vaihtoehto. Mutta nyt koko porukka pihalle ja mars metsään. Ollaanhan me syyslomalla ja ulkoilla ihmisen pittää joka päivä muutenkin. Niin lähti sakki, se teini pienen välimatkan meihin muihin pitäen, mielenosoitusta ilmassa. Kun ulkohousutkin joutui jalkaansa laittamaan. Tästäkin saisi muuten yhden postauksen kirjoitetuksi. Aiheena ulkkarit. Tänään teinin jalkojen tahti sellainen, ettei ainakaan askeleissaan voi sotkeutua. Lontosteli tahallaan perässä. Ra-sit-ta-vaa. Näin äidin näkökulmasta ainakin. Parempi oli siis itsekin pitää välimatkaa lapseen.



Luonnossa liikkumisesta ja metsän terveysvaikutuksista puhutaan tänä päivänä paljon, ja tutkimustulokset kertovat oman kiistattoman osuutensa. Jo lyhytkin oleskelu metsässä auttaa palautumaan stressistä, pidemmistä retkistä puhumattakaan. Lapsena metsä oli meille leikk…

Ajatusten vuoristoradassa

Kuva
Tiedätkö miltä tuntuu silloin, kun mikään ei tunnu oikeastaan miltään? Kun ne ilon värit meinaavat saada harmaata osakseen? Sellaisen pienen likaisennäköisen kerroksen pintaansa. Niinkuin vesivärityö, jonka värit alkavat liueta toisiinsa. Kun en malttanut odottaa kuivumista. Tai kun pensselissä oli vähän liikaa kosteutta. Vaikka kuinka yrität värittää puhtaalla, ilon värillä, silti tuntuu, että tämä aikuisten värityskirjan sivu taitaa sittenkin jäädä kesken. Niin paljon helpompaa vetää harmaalla tosta noin vaan. Ihan liian pieniä yksityiskohtia täynnä koko tehtävä.

Tiedätkö miltä tuntuu, kun ajatuksesi ja tahtotilasi on hyvä, mutta jostain syystä sisälläsi mietit, onko rehellisyys kuitenkaan aina kannattavaa? Onko aina niin, että kumartaessasi jollekin, tulet pyllistäneesi toiselle?

Ja kuitenkin käsillä tämä Ihana syksy. Olen saanut nauttia luonnosta ja metsästä viime viikkoina. Lapsuudessani vahvaan luontoyhteyteen kasvaneena (thanks to dad) metsä on minulle se paikka, jossa lepään,…