Mielihyvää metsästä -kaikille kiukuttelijoille


Työvoitto. Kun teinin saa sisätiloista vetelehtimästä raittiiseen ilmaan. Harmaa ja hämärä syyssää. Ymmärrän kyllä, että sisätiloissa virkkaaminen olisi se houkuttelevampi vaihtoehto. Mutta nyt koko porukka pihalle ja mars metsään. Ollaanhan me syyslomalla ja ulkoilla ihmisen pittää joka päivä muutenkin. Niin lähti sakki, se teini pienen välimatkan meihin muihin pitäen, mielenosoitusta ilmassa. Kun ulkohousutkin joutui jalkaansa laittamaan. Tästäkin saisi muuten yhden postauksen kirjoitetuksi. Aiheena ulkkarit. Tänään teinin jalkojen tahti sellainen, ettei ainakaan askeleissaan voi sotkeutua. Lontosteli tahallaan perässä. Ra-sit-ta-vaa. Näin äidin näkökulmasta ainakin. Parempi oli siis itsekin pitää välimatkaa lapseen.




Luonnossa liikkumisesta ja metsän terveysvaikutuksista puhutaan tänä päivänä paljon, ja tutkimustulokset kertovat oman kiistattoman osuutensa. Jo lyhytkin oleskelu metsässä auttaa palautumaan stressistä, pidemmistä retkistä puhumattakaan. Lapsena metsä oli meille leikkipaikka, majan rakennusten maa. Nyt, "kaupungissa" asuessa metsäsuhteen luominen omille lapsille ei ole automaattista. Karhujen ja susien pelko on eksymistä suurempi vaara lapsen silmin katsottuna. Onhan se selvää, että kaupungistuneet ihmiset eivät välttämättä koe oloaan metsässä turvalliseksi. Ja jos et koe olevasi turvassa, miten rentoudut sellaisessa tilassa? Luonnossa liikkumisen taidot eivät kehity itsestään. Onneksi luontomatkailun suosio kasvaa, luonto ja metsä on nyt kovassa hypetyksessä. Myös koulumaailmassa luonnon ja metsän merkitys oppimisessa/oppimisympäristönä on vahvistanut asemaansa.

Tänään kotiseudun luontoenergiaa tankattiin kera mummon. Ja eipä mennyt kauaa, kun teiniangstinen laukkasi takaa ottaen meidät muut kiinni. "Hei, voidaanks tehdä majat?" Ja niin alkoi majanrakennusurakka. Muodostui kuusien katveeseen olohuone, keittiö, vessa. Vessanpönttönä toimi metsään jäänyt vasikoiden ruokinnassa käytetty autonrengas. Muodostui majaan sisäänkäynnit kunnioittaen puiden kasvua. Ilmestyi oksille hyllyt, alapuolelle takka, makkariin sammalista sänky. Myös valonkatkasimet ja pistorasiat olivat kuin itsestään oikeilla paikoilla. Seinärimoja kasattiin kepeistä. Oltiin Ikimetsässä. Metsän valoisammassa kohdassa oli Salainen puutarha. Mielikuvitus laukkasi, puhe pulppusi. Mummo auttoi lapsenlapsiaan rakennustyössä. Äiti kävi sillä aikaa tankkaamassa metsän voimaa itseensä. Nauttimassa rannan hiljaisuudesta. Ihastelemalla maisemia. Kuuntelemalla hiljaisuutta. Kulkemalla metsän siimeksessä. Vain korppikotka raakkui välillä. Muuten ei kuulunut mitään. Kameralla harvinaisen hetken ja tunnelman tallentamista. Siihen on aina aikaa. Tänäänkin.

Vahvistimme siis tutkimustuloksia: jo pienen hetken ajan luonnossa oleskelu toi paremman mielen. Jokaiselle. Ilo nousi pintaan, kiukku katosi. Löytyi leikkimieli, mielikuvitus. Kiitos metsä. Ikimetsä. Taikametsä.

Kommentit

Suositut tekstit