Joulukalenterin sisuksissa
Kun minä ja Hanna-sisko vähän kasvoimme, pääsimme tekemään tätä kalenterihommaa. Oi, ihanaa ja odotettua puuhaa. Saada olla mukana juonessa. Tonttujen salaisuudessa. Keittiössä jännää sipinää ja supinaa, kun pienemmät olivat menneet nukkumaan. Milloin jollekin tuli pissahätä ja niin yritettiin olla hiljaa, ettei me paljastuttaisi kalenterien täyttäjiksi. Tonttujen puuhaa kun se on.
Suurin yllätys kätkettiin toki jouluaaton pussiin. Se oli jokin pieni koriste-esine. Minulla on vieläkin muutama tallessa: savinen sorsa, posliininen hiiri.
Täällä meidän kodissa on availtu milloin suklaakalenterit, legofriendsit, barbiekalenterit. Huomenna, 1.12. avautuu isommalla Fazerin suklainen (hänelle se ainoa ja oikea), pienemmällä Haribo karkkeineen (hänen suosikkinsa). Me vanhemmat raaputtelemme Veikkauksen kalenteria (rikastumisen toivossa meille molemmille tänään ostin).
Joulukuusemme katveessa lepäilee "kalenterimummo", jonka taskuihin sujauttelen yllätyksiä. Katsotaan, kuka perheenjäsenistä hoksaa mummon taskuille ensimmäisenä mennä. Tämä "kalenterimummo" on aiemmin mainitun rakkaan Hanna-siskoni tekemä. Terkkuja Rääkkylään. Meidän vanhoista verhoista mummon mekko, pitsi taisi olla kirppislöytöjä, samoin tuo taskukangas. Taitava sisko, eikö? "Kalenterimummo" on pikkuiruisella pitsikruunullaan niin lempeä ja ihana, että se löytää kyllä joka vuosi paikkansa jostakin. Vuoden muun ajan hän lepäilee komerossa, joulukuusen päällä. Tänä jouluna hän nauttii kuusen loistosta, takan lämmöstä, katse suunnattuna kohti flyygeliä, josta joululaulut soivat tuon tuosta. Ehkäpä kuvittelee lentävänsä, kun isompi lapsosista soittelee Walking in the Airia, Lumiukkoelokuvan tunnusmusiikkia. Voiko mummon elämä enää leppoisampaa olla? Hänelle varmasti se vuoden paras aika. Joulu.
Jännää joulukuun aloitusta jokaiselle! Nyt se Joulu oikeasti lähenee. Luukku luukulta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ajatuksien vaihtoa: