Joulukalenterin sisuksissa






Kiiltokuvia, tarroja, rusinoita, karkkeja. Niillä äitimme täytti lapsena minun ja sisarusten joulukalenteripussukat. Isä oli askarrellut puusta kepit, joihin oli ruuvannut koukut, äiti ommellut koukkuihin kiinnitettävät pussukat, jotka liukkaalla silkkinauhalla solmittiin kiinni. Viisi keppiä pusseineen täyttyi. Kyllä minä kuulin rapinaa ja supinaa. Isäkin taisi joskus osallistua kalenteripussien täyttämiseen. Melkoinen homma meinaan se kalenterien täyttäminen. Viiden lapsen kalenterin.

Kun minä ja Hanna-sisko vähän kasvoimme, pääsimme tekemään tätä kalenterihommaa. Oi, ihanaa ja odotettua puuhaa. Saada olla mukana juonessa. Tonttujen salaisuudessa. Keittiössä jännää sipinää ja supinaa, kun pienemmät olivat menneet nukkumaan. Milloin jollekin tuli pissahätä ja niin yritettiin olla hiljaa, ettei me paljastuttaisi kalenterien täyttäjiksi. Tonttujen puuhaa kun se on.
Suurin yllätys kätkettiin toki jouluaaton pussiin. Se oli jokin pieni koriste-esine. Minulla on vieläkin muutama tallessa: savinen sorsa, posliininen hiiri.


Jossain vaiheessa pussukoista siirryttiin meidänkin perheessä suklaakalentereihin. Tulivat halvemmaksi. Omien lasteni kohdalla en jostain syystä ole pussukkakalenteriperinnettä jatkanut. Joskus äitini askarteli lapsenlapsille kalenterit tulitikkulaatikoista. Sekin jäänyt käyttämättä. Kaupat ovat lokakuusta asti pullollaan erilaisia kalentereita. Runsaudenpaniikkia lapsille. Se suklaakalenteri, joka itselle lapsena oli luksusta, ei tänä päivänä kovinkaan suurta hypetystä saa osakseen. Vaihtoehtoja on niin paljon, että itkupotkuraivareita kalentereiden edessä on varmasti yhdessä jos toisessa perheessä nähty. On karkkia, korua, legoja kalenterien sisuksissa. Huulirasvaa, vartalonhoitotuotteita. Hintahaitarit 1-100e. Joulukalenteri 100e! No, mikäpä jottei jos siltä tuntuu. Minusta ei tunnu, että joulukalenteriin satasen laittaisin, vaikka minkälaista eliksiiriä sieltä ilmestyisi. Toki joulukalenteri kuuluu olennaisena osana joulun odotukseen ja monessakin suhteessa se on myös oivallinen ihan opetusmielessäkin; itsehillintää, rehellisyyttä (että avasitko kuitenkin etukäteen), ajankulun hahmottamista...Ja onpahan yksi kuukausi vuodesta, jolloin koulutielle vähän hitaammin heräävät lapsoset mahdollisesti nousevat aikaisemmin...Elleivät sitten unohdu leikkimään niillä kalenteriensa sisällöillä ja saa viimeisen kuukauden aikana enemmän wilmamerkintöjä kuin koskaan.


Täällä meidän kodissa on availtu milloin suklaakalenterit, legofriendsit, barbiekalenterit. Huomenna, 1.12. avautuu isommalla Fazerin suklainen (hänelle se ainoa ja oikea), pienemmällä Haribo karkkeineen (hänen suosikkinsa). Me vanhemmat raaputtelemme Veikkauksen kalenteria (rikastumisen toivossa meille molemmille tänään ostin).

Joulukuusemme katveessa lepäilee "kalenterimummo", jonka taskuihin sujauttelen yllätyksiä. Katsotaan, kuka perheenjäsenistä hoksaa mummon taskuille ensimmäisenä mennä. Tämä "kalenterimummo" on aiemmin mainitun rakkaan Hanna-siskoni tekemä. Terkkuja Rääkkylään. Meidän vanhoista verhoista mummon mekko, pitsi taisi olla kirppislöytöjä, samoin tuo taskukangas. Taitava sisko, eikö? "Kalenterimummo" on pikkuiruisella pitsikruunullaan niin lempeä ja ihana, että se löytää kyllä joka vuosi paikkansa jostakin. Vuoden muun ajan hän lepäilee komerossa, joulukuusen päällä. Tänä jouluna hän nauttii kuusen loistosta, takan lämmöstä, katse suunnattuna kohti flyygeliä, josta joululaulut soivat tuon tuosta. Ehkäpä kuvittelee lentävänsä, kun isompi lapsosista soittelee Walking in the Airia, Lumiukkoelokuvan tunnusmusiikkia. Voiko mummon elämä enää leppoisampaa olla? Hänelle varmasti se vuoden paras aika. Joulu.

Jännää joulukuun aloitusta jokaiselle! Nyt se Joulu oikeasti lähenee. Luukku luukulta.

Kommentit

Suositut tekstit