Kun härkäpapu tuli taloon



Vaikka paljon tiiän, niin kaikkea en sentään. Härkäpapu. Siitä en tiennyt juuri mitään ennen lauantaita. En ainakaan sitä, että 1200-luvulla tätä Pohjolan pelloilla viljelty. Joku muu oli jo monta vuotta sitten blogiinsa tästä aiheesta kirjoittanut. Kannattaisi varmaan minun lukea muittenkin kirjoituksia välillä. Oppisi uutta ja pysyisi ajanhermossa enemmän kiinni.
Härkäpapu. Vaikka suurinosa maamme härkäpapusadosta meneekin karjan suuhun valkuaisrehuna, on tämä viljekykasvi alkanut löytämään tiensä ihmistenkin pötseihin. Joku hehkuttaa sen olevan oikeaa kuntoilijoiden ja painontarkkailijoiden vakiomättöä. Ravintoarvo erinomainen: sisältää hitaasti imeytyviä hiilareita, paljon kuituja ja proteiinia, ja vain 1% rasvaa.


Törmäsin tähän härkäpapuun Hämeenlinnan Tiirinkoskella lauantaina. Siellä tilalla viljeltyyn. Nappasin mukaani härkäpapujauhoja ja ajattelin, että sopivat taatusti sämpylätaikinaan. Sämpylät kun ovat minulle se juttu, jonka kanssa uskallan lähteä varioimaan. Pullataikinaan en uusilla jutuilla koske. Pyhä-pullani. Mutta sämpylän kanssa voi vähän revitellä. Tungen taikinaan mitä milloinkin ja harvoin kyllä syömättä ovat jääneet.

Tänään sairaslomapäivää puhetyöstä pitävänä aikani sohvalla maattuani ajattelin pikkuisen taikinan sämpylöitä tehdä. Kun ei sille taikinalle ole yleensä ollut tapana puhua. Oli sitä aamuista kaurapuuron jämää ja onhan se lasten ihana kotiin koulusta tulla, kun tuoksuu muukin kuin sairasvuode. Ihan pikkuisen taikinan verran, 0.5l. Sen verran, että hyvä mieli tulee syöjälle, ja lisää toistekin tahtoo.


Taikinasta tuli löysää, mutta kyllä se niin vaan on, että mitä löysempi niin sen paremmalta se maistuu. Sämpylöissä siis. Ei varmaan missään muussa asiassa. Taikina kohotettu ja niin tuli mieleeni rakas ystäväni, joka taannoin soitti ja aloitti puhelun kiroten. Oli tekemässä sämpylöitä. "Siis nämä on ihan ku p**** kasoja tässä pellillä!" Lohdutin, että kyllä ne siellä uunissa muuttuu paremman näköiseksi. Synkisteli, ettei leipominen ole kyllä yhtään hänen juttunsa. Ehdotin, että tekee siitä lopputaikinasta leivän. Ja niin vaan oli heilläkin sämpylät kotiin palaavia miehiä ilahduttaneet ja kauppansa tehneet. Ihanpa samaa siis ajattelin, kun löysää taikinaa yritin sämpyläksi leipoa. Kaurapuuro se osaa tehdä tuon löysyyden, siksi siitä en tykkää tässä yhteydessä. Mutta, ei roskiinkaan heitetä. Varmaan myös härkäpapujauho osaltaan tekee taikinasta löysän. Mutta eipä haitannut. Pellille nostelin ja uunissa paistelin ja ihan mielettömän hyviä ovat. Vaikka taikinaa alustaessa tuoksu oli oikeasti hernemäinen, niin sämpylässä maku ei herneelle ole. Onneksi. En nimittäin suuremmin ole herneen ystävä. En lautasella enkä siellä nenässäkään...

Suosittelenpa kokeiltavaksi jos et ole jo tähän törmännyt. Makoisaa tiistaita Sinullekin!

0,5l vettä
25g hiivaa
loraus siirappia
suolaa
härkäpapujauhoja n. 2,5dl
vehnäjauhoja sopivasti
(kaurapuuron jämä)
voita sulatettuna (25g)

Paista 225 asteessa, ovat valmiita, kun ovat saaneet vähän väriä pintaansa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kaverin kynästä: Miten saada sohvaperuna-kotiäiti liikkumaan? Ja miksi?

Minä mikkään blogin kirjoittaja....Tiirinkosken Tehtaalla.