Minä mikkään blogin kirjoittaja....Tiirinkosken Tehtaalla.






Ootteko miettineet, miten niitä hienoja, upeita ja ihan him-mei-tä valokuvia saadaan noihin sisustus- ja lifestyle-blogeihin? Kun ne aina vaan näyttävät niin upeilta sommitelmilta? On torttua oikeassa asennossa kera kahvikupin. Koristeeseen just sopiva auringonsäde osuu ja timanttinahan se loistaa. Pahvinen tähti. Kokonaiskuvista välittyy upea tunnelma. Satumaiset hohdot. Juuei. On kameraa ja linssiä. On opiskeltu, oltu käestä pittäen-opissa. Ja mikä lopputulos? Muutama "ehkä ookoo" otos. Tällaiseen arkiblogikäyttöön.




Eilen lauantaina vierailtu ihanassa Tiirinkosken Tehtaassa Hämeenlinnassa. Heti putiikin avatessa siellä nuorimmaisen kanssa olimme. "Et kyllä ala kuvaamaan. Miks sun äiti pittää koko ajan kuvata? Minä en jaksa raahata tätä ostoskoria. Tuu jo." ja tuota rataa. Ystävällisesti tarjottiin apua, että jos jotain tarvitsemme niin kysykää toki. "Kirjoitat ilmeisesti jotain blogia?" tiedusteltiin, kun kamera räpsyi. Niin, mitäpä vastasin? "Nooo, saatanhan minä jottain kirjoitella...mutta en mittään niin ihmeellistä...." Juujuu. Tuollaisen vastauksen annoin. Että saatanhan minä. Kiero savolainen vai muuten vaan omituinen? "Laitathan linkin, niin voin sitten jakaa sivuille?" jatkoi. "Noooo, katotaan nyt, jos tässä nyt jotain..." Ei hyvää päivää. Mikä minuun iski? Blogi-alemmuus? Tää mikkään semmoinen laadukas. Ihan arkisia juttuja. Ja nimenomaan! Sehän tässä voimani mun! Jaan siis nyt sinullekin, arjen vinkkelistä, että tältä se paikka tämmöisen amatöörin linssin läpi näyttäytyi.

Olen tuolla Tiirinkosken Tehtaalla monta kertaa käynyt ja aina siihen rakastun. Tunnelmaan. Henkilökuntaan. Monipuolisuuteen. On tarttumapintaa ja tarjontaa. Ihan jokaiselle. Silmille kauneutta. Käsille hypisteltävää. Iholle siliteltävää. Suulle maisteltavaa. Nenälle tuoksuteltavaa. Joka kerta, kun täältä etelästä Hämeenlinnaan edistyn ja Tiirinkoskella poikkean, tuntuu, kuin olisin tullut kotiini. Ei. En tarkoita, että keskelle materialistista elämää. Tarkoitan sitä tunnelmaa. Viihtyisyyttä. Kotoisuutta. Ja jokin osa minusta kuiskii, että oi, olisiko se tällainenkin työ ihan mahtavaa. Opettajan työstä vissiin vähän matkaa tuohon (kesälomista ainakaan EN luovu)...Mutta hei, kuka kieltää haaveilemasta! Mulla olisi niin ideakin jo valmiina. Työntekijöistä lähtien.



En tosiaankaan tiedä merkeistä, laatutavaroista. No, jotain Maileg-tontuista. Siskoltani Hannalta kuullut.  Tänään opin, että on niitä tuossa merkissä muitakin tonttujen ja possun lisäksi. Lapsi viihtyi pikkuruisten hahmojen parissa, ihanasti kaappiin somistetussa Maileg-maailmassa. Vaikka en niistä merkeistä tiedä, tiedän käytännöllisyydetä. Ja hintalapuista. Tiedän myös, mistä tykkään. Mikä sopisi kotiini. Sopisi esteettisen silmäni kanssa yksiin. Myös sellaistakin tiedän, mikä jonkun toisen kotiin sopisi. Mikä heitä ehkä ilahduttaisi. Pikkuisia jouluostoksia siis teimme. Joku saattaa availla aattona pakettia, joka tänään hankittu. En mennyt vierailulle blogi edellä. Menin ihan omana itsenä. Lapseni kanssa laatuaikaa viettäen. Sellaista äiti-tytär-höpsöttelyä. Ohikulkiessa pysähdyimme. Aikaa oli kiertelyn lisäksi maittavalle lohivohvelille. Ja ihanalle kardemumma-kaneli-kahville. Aikaa istua. Aistia tunnelmaa. Kiireettömyyttä. Mitä nyt lapsi halusi pihamaalle, kun ylämaankarjaa siellä käyskentelevän näki. Karjakko kun jo syntyessään. Oikeasti. Tehnyt navetassa enemmän hommia kuin minä koskaan.


Ihana Tiirinkosken Tehdas. Kiitos kauneudesta ja tunnelmasta, jota en nyt osannut tänään kameraani tallentaa. Arkisilla näpeilläni asetukset olivat jotain, mitkä eivät nyt tuo oikeutta paikalle.  Jostain syystä suurinosa oli ihan tärähtäneitä otoksia. Nauratti, kun kotona kuvat koneelle siirsin. Vissiin se ikänäkö oikeasti alkaa painaa... Mutta, ne parhaat tunnelmat säilyvät mieleemme, sisällemme. Menkääpä siis te itse paikanpäälle! Ette pety. Ihana henkilökunta ja monipuolinen Tehdas. Kyllä teitä Hämeenlinnalaisia hemmotellaan! Toivottavasti osaatte hyödyntää tämän mahtavan paikan ja sen tarjonnan myös näin joulun alla. Nähdään taas!





Kommentit

  1. Jutun alku oli aivan kuin minun suustani :) Viimeksi lauantaina sanoin, kun kysyttiin, että kehtaanko nyt edes blogin nimeä sanoa ja sitten kuin varoitukseksi, että se on vaan semmoinen, kotikutoinen :) Muutoinkin kuvasit Tiirinkosken Tehtaan aivan kuin minä olen sen kokenut. Ihana miljöö, jonne harmi kyllä pääsen liian harvoin. Jospa joku ystäväni lähtisi kuskiksi vielä ennen joulua :)

    Löysin muuten tähän juttuun Tiirinkosken jaettua sen facebookissa :)

    VastaaPoista
  2. Oi, kiitos Etanaelli ja mahtavaa, kun löysit sivuilleni :) Se on meissä ihmisissä tiukassa tuo ittensä vähätteleminen. Ei olla totuttu kehumaan itseämme, tai tekemisiämme. Mutta, hyvin me vedetään ja ollaanpa ylpeitä tekemisistämme! Pienistä ja isoista. Sillä ne pienetkin teot ovat suuria! Eksyhän uudelleenkin sivuille ;) Ihanaa joulun odottelua!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ajatuksien vaihtoa:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kaverin kynästä: Miten saada sohvaperuna-kotiäiti liikkumaan? Ja miksi?