MindWalkingia ja odotusta


1. Adventti. Joulun odotusta. Jouluun laskeutumista. Ensimmäinen kynttilä adventtikynttelikköön sytytetty aamun valjetessa. Nuorimmainen halusi tämän tehtävän. Muut vielä nukkuivatkin, joten kahdestaan kynttilöiden loisteesta nautimme.






Kävimme aamuisella kävelylenkillä. "Onkohan järvi jäässä?" mietti. Ei ollut. Vielä pystyi leipäkiviä etsimään ja järveen plopsuttelemaan. Lähes koko syksyn kestänyt sairasteluni vienyt voimani ja kuntoni. Hissukseen aloittelen, edelleen niiskuttaen. Mutta, onhan se ihanaa, että voi ja saa nauttia pieninkin askelin tästä luonnosta ja ulkoilusta. Ei sen liikkumisen aina tarvitse olla sata lasissa menemistä, veri suussa maistuen. Joskus toki sitäkin. Kymppilenkin sijaan voi tehdä vitosen, ja ihan mahtavalta sekin tuntuu. Ja kävellenkin ehtii myös perille, mihin sitten onkaan menossa. Joskus se matkan tekeminen itsessään on se juttu, ei niinkään päämäärä tai se, millä temmolla olet retkesi tehnyt.


Kuten vaikkapa tänä aamuna lapsen kanssa. Ihmettelimme hylättyjä, samalloituneita veneitä, pellon reunassa olevaa jäätynyttä kuralammikkoa -se ilahdutti! "Äiti kato, jäätä!". Kun ei ole lunta, lapsen ilot löytyy sitten vaikka jäätyneestä rapakosta.  Kävelimme kaikessa rauhassa, ilman kelloa, sinne suuntaan minne huvitti. MindWalking. Lieneekö tätä sanaa olemassakaan,  keksin sen ihan ite tuolla kävellessämme. Eikös tää tämmöinen fiiliksen mukaan kävely, hetkiin pysähtyminen, välillä ihan konkreettinen pysähtely, sen kaikkialla olevan ainutlaatuisuuden ja ihmeen havaitseminen ole juuri tätä? Kun siihen yhdistää tuollaisen leppoisan kävelyn, aika rentouttavaa ja mieltä tyhjentävää. Tai jos ei tyhjentävää niin ainakin positiivisilla viboilla lataavaa, energisoivaa. MindWalking.
Lämmintä ja hyvää mieltä jokaiselle! Annetaan hyvän mielen siivittää meidät uuteen alkavaan viikkoon. Joulukuuhun. Odotuksen kutkutusta Sinullekin.


Kommentit

Suositut tekstit