Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2016.

Elämää, Unelmaa vai Unelma-elämää 2017?

Kuva
"It´s been a long hard year, full of ups & downs..." näin positiivinen huoneentaulu hyppäsi ruudulleni facebookin jollain sivustolla. Jäin miettimään, että olisiko tässä minun seinällä jaettavaksi? No ei tosiaankaan olisi. Jatkaisin tuota että "Says Minna ever". Säästän teidät suuremmalta vuosikatselmukselta. Ihan kaikkea on vuoteen mahtunut, mutta onneksi sentään enemmän sitä iloa ja valoa. Huippuja kokemuksia, elämyksiä. Uusia työmahdollisuuksia, itsensä kehittämistä ja itsenä kehittymistä. Omat oikeat kirjat uunista ulos. Ollut surua, huolta, pettymystä. Mutta myös itsensä ylittämisiä, naurua naurun perään. Uusia ystäviä, joista tullut elämääni tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Ja tämä oma rakas perhe, pitänyt yhtä, kirjoittanut muistojen kirjaan ne parhaat sivut.

Huomenna avautuu uusi, putipuhdas 365 sivuinen kirja. Ihan sinun kuin minunkin oma kirja." Sinä päätät, millaista kirjaa vuoden päästä tähän aikaan selailet." Hyvänenaika. Entä jos sitä heti …

Tee se itse: joulupatja. Ja ansaittu joululoma.

Kuva
"Ansaittua joululomaa!" toivoteltiin jossakin jollekin. Ansaittua. Mistä tietää, että olen lomani ansainnut? Tätä olen joskus aiemminkin miettinyt. Että kenelle voi toivottaa ansaittua lomaa, kenelle ei? Kenellä on "oikeus" toivottaa tuota ansaittua toivotusta? Kuka sen määrittää? Että sinä Minna sen ansaitsit, mutta sinä Heli et. Terkkuja Heli! Ansaitsit sentään sinäkin ;) Vältän itse käyttämästä tuota joulun toivotusta ja aina jos sen kohdallani kuulen, hymyillyttää. Mistä se tuo toivottaja sen tietää? Ite tiiän, että olenko sen ansainnut vai en.
Syksyllä Hojks-palavereja valmistellessani, lomakkeita kirjoitellessa illan hämyssä, palavereissa istuessani ajattelin, että tässä sitä nyt ollaan ansaitsemassa lomia! Kavereille huikkasin, että hei, tää on nyt se juttu. Muistakaa tämä kun lomaani vietän. Että olen minä sen eteen jotain tehnytkin. No, toki kuuluu toimenkuvaan. Kuten moni muukin asia sillä perusteltavissa. Mutta, lomalla nyt ollaan ja kyllä, olen lomani a…

Herkkua pukkaa

Kuva
Kerrankin oli jotain hyötyä lukea iltapäivälehteä tässä menneellä viikolla. Löytyi sieltä tämmöiselle helppoa ja vaivatonta reseptiä rakastavalle ohje jouluisiin rocky road herkkuihin. Mainostettiin, että vain kolme raaka-ainetta ja tsadaa, joulun helpoin leivonnainen on valmis.

Jos pelkästään itselleni tätä herkkua olisin tehnyt, olisi ne pähkinät oleellisesti taikinaan sujahtaneet. Nyt kun lapsille sekä naapuriin tätä eilen valmistin, pysyin uskollisesti tuossa kolmessa raaka-aineessa. 
"Voidaanks me nyt maistella sitä eilistä?" kyseli nuorimmainen heti aamupuuron jälkeen. Palasteltiin herkku pikkuisiin lohkoihin ja naapuriinkin pieni herkkupaketti käärittiin. Niinpä on tänään, 4. adventin kunniaksi (tai ihan muutenkin) jääkaapin ovi avautunut tiuhaan. Siellä punaisen rasian kantta raotettu ja herkkua suuhun livauteltu. Minä. Lapset muutamaan kertaan. Mies ei ole tätä vielä hoksannut. Täytynee käydä erikseen tarjoamassa... Ei nimittäin enää montaa palaa ole jäljellä! Että …

Miksi se kiire?

Kuva
Oletko koskaan miettinyt, miksi moni joululaulu kertoo kiireestä, helinän ja hälinän helskeestä? Rivien välistä tulkittavissa, että hermot kaikilla kireällä. Jopa siellä tonttujen pajalla Korvatunturilla. Tuntuu, että ainoa, joka helpommalla pääsee joulusta on joulupukki, joka vaan odottelee sitä aattoa ja kerää voimiaan (pukkia kun ei saa häiritä sanoo muori), että jaksaa sitten istua reessä. Koko yö kun on niin pitkä töitä paiskoessa. Vaikka Petteri se sen suurimman työn kuitenkin tekee kiertäessään kaikkien maaliman lasten luona. Nokka punaisena taivaan baanalla paahtaen, revontulet takalistoa hipoen. Vai miten se nyt menikään. Kiirettä lauluissa niin, että laulajakin laulaessaan vallan hengästyy. Toki ne toisenlaisetkin joululaulut, joissa läsnä rauha ja haikeus. Kiitollisuus.

Mutta miksi se kiire? Koska sehän se ihmisen pinnankin saa melkoiseksi viulunkieleksi. Käsi ylös se, joka EI muista lapsuutensa jouluista kenenkään kireää ilmettä tai hermoiluja? Ei niin mitään sanansäilää? T…

Tässä istun

Kuva
Tässä istun. Ikkunan ääressä, satavuotiaassa sivustavedettävässä, sohvaksi muuttuneessa vanhassa sängyssä. Kuu valaisee huonetta. "Mä näen kuun pinnalla hevosen" sanoi nuorimmainen tänään. Isompikin näki. Minä en sitten millään saanut hevosta piirtymään kuuhun. "No sä et olekaan katsonut My Little Poneja". Siinä syy.

Tässä istun. Lapset nukkumassa, minä en vielä. "Älä äiti mee nukkumaan ennen kuin olen nukahtanut." En mene, lupaan ilta toisensa jälkeen lapselleni, joka jännittää nukahtamistaan. Sitä, jos uni ei tule. Jos onkin viimeinen, joka jää valvomaan. Äidin sydän itkee lapsen kanssa kilpaa.

Tässä istun. Kuuntelen kellon tasaista raksutusta. Hiiren kolistelevaa elämää välikatossa. Mitä ihmettä hiirikin voi noin äänekkäästi tehdä? Tuo yksilö ei sitten vaan ole tarttunut hiirenloukkuun. Sitkeä on. Kaverit ympärillä olivat ahneempia. Tällä hetkellä toivon, ettei tuo loukkuun tartukaan. Ei talosta löydy nyt hetkeen raadon irrottajaa.

Tässä istun. Tähtit…

Joulupajako joulujuhla?

Kuva
"Mitä tapahtuu perinteille?? Niin ihanan innovatiivista ja osallistavaa kuin nämä joulupajat ja -polut onkin, niin mä kaipaan perinteisiä joulujuhlia! Voisin omalla ajallani paskarrella lasteni kanssa, jos vaan tahtoisin. Voin laulaa ja tanssia kotona yllin kyllin, ilman yleisöä. Temppuradat ei kiinnosta.Haluan istua persiilläni penkissä ja katsella & kuunnella lasten esityksiä.Haluan pukeutua ja pukea nätisti, en kontata pitkin lattioita.Esitysten jälkeen voin nauttia glögini aikuisten kanssa kuulumisia vaihtaen.Joulujuhla nyt vaan kuuluu mun Jouluuni!!" 
Näin kirjoitti hyvä ystäväni, kuuden lapsen äiti, facebook päivitykseen, ristiriitaisissa tunnelmissa-hymiöllä varustettuna. Edellisen lainauksen olen tehnyt ystäväni suostumuksella. Tiedän, ettei ole lajissaan ensimmäinen eikä ainoa, joka huhuilee koulujen perinteisten joulujuhlien, kuusijuhlien, perään. Mikä on sitten se perinteinen koulujen joulujuhla?

Wikipedia kertoo seuraavaa:
"Kuusijuhla tai joulujuhla on koul…

Anonyymina suomalaisena ulkomailla

Kuva
"Ei kyllä matkusteta sinne, siellä on ihan liikaa suomalaisia!" Jep jep. Minä se näin olen sanonut ja ajattelenpa edelleenkin asiasta näin. Että kun lomalle lähden, lähden sinne ihan omalla perheellä ja mielellään kohteisiin, joissa suomalaisiin törmääminen on sattumaa. Miksi ajattelen näin? Etkö Sinä ole näin ajatellut? Lieneekö siihen kohdallani sen perustellumpaa selitystä. Tykkään olla reissussa sellaisissa paikoissa, jotka eivät ole turistirysiä tai valmiita matkapaketteja tarjoavia kohteita. Haluan pidemmillä lomilla asettua "osaksi" sikäläistä porukkaa. Kulkea kylissä kuin asuisin siellä. Elää sitä perusarkea siellä jossain. En kaipaa suomalaisuutta, enkä suomalaisia ulkomailla reissatessa. Ei vissiin miehenikään. Mutta. Jos reissussa ollessani kuulen jonkun (jossakin pikkukolkassa keskellä sellaista paikkaa, jossa ei muutenkaan liiku ketään)  puhuvan suomea, herää minussa "kansallisylpeys" tai joku vastaava, ja tekeepä mieli mennä tervehtimään. Et…