Kirjojen Valitut Palat




En kuulu niihin ihmisiin, joiden kotoa löytyy kirjahyllyittäin lukemista. En keräile kirjoja, enkä mitään muutakaan. Luen paljon (ja olen tehnyt kaksi kirjaa itsekin), mutta pääasiassa lainaan kirjani kirjastosta tai ystäviltä. Matkoille hankin kirjat alennuskoreista tai kirpputoreilta, ja jätän ne matkakohteisiin kirjat luettuani. Niinpä voivat seuraavat taloihin asettujat arvailla, että mitähän kieltä se tämmöinen on, jos eivät heti suomeksi tunnista. En kiinny kirjoihin enkä kuulu niihin, jotka lukevat samat kertomukset uudelleen. Laitan helposti kirjat eteenpäin ne luettuani. Mahtava idea on kuntamme kirjaston ovilla oleva "kirjat kiertoon" piste, jonne voi viedä kirjat, joita ei enää itse tarvitse.

Vaikka ahkera lukija olenkin, kirjoja ei hyllyihin kerry. Paitsi että... on viimeisten vuosien aikana alkanut pikkuhiljaa kertymään. Nimittäin kaikenlaisia "self-help-oppaita", kirjoja hyvinvoinnista - siis siitä henkisestä. Kirjoja itsetuntemuksesta, mielentaidoista ja niiden vahvistamisista. Vahvuuksista, positiivisesta psykologiasta. Saanut viedä sanomaa eteenpäin käytännössä myös omassa työssäni kasvattajana. Mikä näissä kirjoissa sitten on sellaista, mikä on kiehtonut niin, että omistan esimerkiksi kaikki (juujuu) erään mahtavan Hidasta Elämää- kirjaperheen kirjat ja suuren joukon muita kotimaisia teoksia? Kerran keskustelin työkaverini kanssa aiheesta, että eikö tässä ajassa ole jotakin hämärää siinä mielessä, että me ihmiset kirjoista luemme, että millaista se hyvä elämä ja arki on? Eikö sen pitäisi olla hyvänen aika ihmiselle itsestään selvyys, nousta ihan meistä itsestämme se oivallus ilman, että sitä kirjoista luemme tai että joku muu sen meille kertoo tai saa meidät oivaltamaan? Toki herättelyjä me ihmiset välillä kaipaamme, toiset enemmän kuin toiset. Mietimme työkaverini kanssa samalla, että mitähän tuo sodan kokenut ja sen jälkeinen sukupolvemme mietti? Oli varmaan oivaltanut ihan itekseen (sen kovimman kautta) että se arki on sitä onnea. Toki saattoi myös siinä samalla sulkeutua joku osa tunteiden porttia...

Kasvatustieteilijänä sekä sosionomina nämä edellä luettelemani kirjojen aiheet eivät tietenkään ole uusia. 90-luvulla itsereflektio oli päivän sana, välillä jopa kirosana meille opiskelijoille, ja se reflektoinnin taito selkärankaani piirtyi. Kiitos siitä silloisille luennoitsijoille. Arvo ymmärretty, taito sisäistetty ja siitä kiitollinen. Elämä itsessään opettanut, saanut pohtimaan ja ajattelemaan, oivaltamaan, hämmästelemään ja uskomaan. Kirjojen kautta saanut lisää ajattelemista, oivalluksia, vahvistusta, ymmärrystä. Niissä ollut tarttumapintaa kulloiseenkin tilanteeseen, mielen päällä olevaan. Kirjoista saanut tukea ja vahvistusta sille tielle, jolla tällä hetkellä kuljen. Saanut myös aiheita pysähtyä, hiljentyä, miettiä syvemmin, pyrkiä ainakin vähän syvempään ymmärrykseen. Epäillä ja kyseenalaistaa. Ja huomata, miten keskeneräisiä tässä ollaan. Ja se ollutkin se mahtavuus, että meidän ei tarvitsekaan olla mitään muuta, kuin juuri niin keskeneräisiä kuin tässä hetkessä olemme! "Ei se elämä valmiiksi tule" sanoi isomummo ja niin se on meidän ihmistenkin kanssa. Ei me valmiiksi tulla, kun ei ole sitä valmista. Onneksi! Onhan se paljon mukavampaa, elämyksellisempää ja rikkaampaa tallustella sillä asenteella, että täällä oppimassa olemme. Ihan jokainen. Ihan joka päivä, joka hetki. Oppimassa itsestämme, toisistamme, elämästä yleensä. Erehdyksen ja oivalluksen, toisinaan myös sen helpomman kautta, usein sen vaikealta tuntuvan. 

"On kaksi tapaa elää elämää. Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihmeellistä. Toinen on kuin kaikki olisi ihmeellistä" kutakuinkin näin on Albert Einstein sanonut ja tämä on ollut yksi voimalauseistani. Tähän oivallukseen törmäsin jälleen kun luin juuri Tara Langen kirjoittaman kirjan Tikapuut rakkauteen - tunne elämäsi. Suosittelen kirjaa lämpimästi ihan jokaiselle, joka on kiinnostunut tunteiden tunnistamisen eri tasoista, siitä, miten suuri merkitys tunteillamme on siihen, millaisia me olemme. Tikapuut-vertaus tässä elämän tunteiden kiipeilemisessä ylös ja alas auttaa ymmärtämään tätä aihetta. Eri tunteiden tasot avataan selkeästi ja jokainen lukija taatusti löytää itselleen tuttuja tunnetasoja ja ehkäpä oivaltaa ja oppii itsestään uutta. Saavuttaa ymmärrystä toista kohtaan, kuin myös itseään kohtaan. "Ne ihmiset, jotka eniten nostattavat tunteitasi, ovat suurimpia opettajiasi." Nämä tällaiset kirjat ovat juuri niitä, jotka kirjahyllyyni jäävät. Kirjat, joihin voi palata. Joista voi jokaisella lukukerralla oppia taas jonkun uuden asian. Oppia ja löytää sen, jota juuri sillä hetkellä tarvitset. Kirjat, joiden sanoma ei vanhene. Kirjat, jotka saavat ajattelemaan ja hyvälle mielelle. Kirjat, joita voin lainata ystävilleni, joiden kanssa samoista aiheista keskustelemme. Ystäville, joiden kanssa yhdessä elämän ihmeellisyyttä ihmettelemme. Ja tätä ikuisen oppijan polkua taivallamme. Siksi niitä ja näitä - niitänäitä- kirjoja on hyllyyni alkanut kertymään. Saapi kysyä lainaksi, Minnan hyvänmielen-kirjastosta :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Ranskan matkailua 8-v kertomana

Täällähän me, Ranskassa.