Täällähän me, Ranskassa.
"Ensi vuonna voisimme olla vähän pidempään reissussa" tuumaili mies vuosi sitten, kun vietimme kesäkuuta Ranskan Pyreneillä, Assatissa. Maaseudulla silloinkin, kuten viimeisimmät vuodet Ranskassa tai Italiassa matkatessa olemme tehneet. "Mistä ihmeestä te keksitte noi matkakohteenne?" kyseli kerran ystäväni. Niin. Rakas mieheni ne keksii. Miettii, suunnittelee, harkitsee, punnitsee. Harrastus mielessä, perhe mielessä. Tietää ja tuntee vaimonsa 22 yhteisen vuoden kokemuksella. Ei meidän tarvitse vääntää, että mihin mennään. Yhteiset ovat näkemykset ja luotto tuohon mieheen ihan satasella. Kyselee välillä mielipiteitä, kutsuu innoissaan lapsia katsomaan netissä olevista asunnonvuokraussivustoilta, että olisiko tällainen koti kiva.
Reissujamme suunnitellaan hartaudella, nämä eivät ole mitään äkkilähtöjä tai hetken mielijohteesta tempaistuja. Tästä pidemmästä breikistä teimme päätöksen viime kesänä (ja säästäminen palkattomia virkavapaita varten aloitettiin). Aiemmin tarkoituksena oli olla vähän kauemmin reissun päällä, mutta työkuvioiden sanelemana matkaamme nyt reilut kaksi kuukautta. Kohteena rakas Ranska. Maa, jossa meille kummallekin aikuiselle on sitä jotakin. Varmaan myös meidän lapsillekin. Jotakin, minkä vuoksi tänne vuosi toisensa jälkeen palaamme. Mitä se sitten on, ei ole vielä kokonaan selvinnyt. Siitä huolimatta tämä on maa, jossa tuntuu, että olemme "kotona". Huolimatta siitä, että kumpikaan ei osaa maan kieltä niin, että sillä kommunikoimaan sen syvällisemmin pystyisi (vaikka sitä itse talven ajan opiskelinkin). Mutta, kotonahan sitä ihminen on siellä, missä perhe ja sydän on. Eikös se niin mene. Ja me nyt "kotona" jonkun toisen kotona.
Niin ja unohdin mainita, että tulimme tänne omalla autolla. Lähdimme viikko sitten keskiviikkona yölautalla Turku-Tukholma, ajoimme torstaina Tanskaan Kööpenhaminaan sukulaisten luokse. Ja joo, autoa käytimme huollossa matkalla, mutta en lähde sitä arpaa nyt tässä avaamaan sen enempää. Perjantaina jatkoimme matkaa Kööpenhaminasta ajaen Saksan eteläosaan, josta sitten lauantai aamuna Sveitsi-Itävalta-Italia-Ranska ajelua itse kohteeseen. Matkapahoinvointia poteva lapsemme EI oksentanut kertaakaan! Auton korjaamista jatketaan täällä, kun löydämme korjaajan joku päivä. Matkalaiset jaksoivat urheasti matkata tämän melkein 3000km matkan. Kiitos siitä iPadille ladattujen elokuvien, kirjojen ja muuten vaan hauskan matkaseuran. Itse keskityin lähinnä nukkumiseen. Jälleen kerran yllätyin omasta väsymyksestäni vaikka tiesinkin olevani väsynyt. Arjessa sitä puuhaa koko ajan jotakin, joten oma väsymys yllättää aina kesälomien alkaessa! Mies ajoi koko matkan (lukuunottamatta Ruotsissa ajamaani pätkää). En oikeasti uskaltanut istua ratin taakse Saksan moottoriteillä, enkä sen jälkeenkään, vaikka kaasujalkani ei ole ihan sieltä kepeimmästä päästä kotisuomessa ajellessa. Mutta nyt en ajanut. Nukuin. Torkuin. Olin varmasti todella tympeää matkaseuraa kun en kyennyt keskustelemaan kuskin kanssa. Mutta, perillä ollaan ja nyt eletään tätä elämää täällä. Do things that matter to your heart! Sillä mennään. Bonne soirée!
Mielettömän upeaa! Toivottavasti nautitte elämästänne siellä. Kadehdin iloisin mielin valintaanne :)
VastaaPoista��❤️
VastaaPoista❤️😊
VastaaPoista