Fête de la musique - musiikin lahjaa






"The music everywhere and the concert nowhere", tällä idealla Ranskan kulttuuriministeri Jack Lang halusi saattaa mahdollisimman monet ihmiset musiikin äärelle kaduille, toreille, kujille. Nauttimaan kaupunkien ja kylien musiikillisesta osaamisesta. Fête de la musique tapahtuma oli ensimmäisen kerran Pariisissa v.1982, 21. kesäkuuta. Tämä samainen päivä on Fête de la musiquen päivä vuodesta toiseen niin Ranskan pienissä kylissä, suurissa kaupungeissa kuin myös levinneenä muualle maailmaan.


Kaksi periaatetta yhdistää tätä suurta musiikkitapahtumaa: 1) Harrastelijat ja ammattilaiset musiikin taitajat saavat mahdollisuuden esiintyä ja levittää musiikin ilosanomaa eri musiikkigenreissä jokaiselle "Faites de la musique", make music-periaatteella. 2) Konsertit ovat ilmaisia, esiintyjät esiintyvät ilmaiseksi ja tapahtumat järjestetään talkoilla.



Olemme muutamana vuonna saaneet tilaisuuden osallistua tähän Ranskalaisille tärkeään musiikkitapahtumaan. Viime kesänä Pyreneillä Assatin pienessä kylässä, tänä vuonna Provencessa L´Isle sur la Sorguessa vähän suuremmassa mittakaavassa. Fête de la musique-tapahtumalla on tärkeä paikka Ranskassa kesäkuun tapahtumana. Pienessä Assatin kylässä (noin tuhat asukasta) tapahtumaa pystytettiin monta päivää ja tapahtuma olikin todella hyvin järjestetty. Tapahtumapaikkana kirkon takapiha tuntui meille suomalaisille hieman oudolta siinä mielessä, että Suomessa tällaista ei ehkä tapahtuisi. Assatissa kirkon takapiha oli kuitenkin keskeinen paikka, jonne ihmisten helppo löytää sekä toisaalta se oli myös kylän ainoa isompi alue tapahtuman järjestämiseksi. Assatista jäi meille oikein leppoisat muistot tämän tapahtuman osalta, ja eilen illalla nuorimmainen muistelikin viime kesäistä festaria, jossa lapsille oli myös omaa toimintaa, kuten soittimien kokeilua, musiikkiaiheinen piirustuskilpailu jne.

Eilen illalla nautimme Fête de la musiquen tarjonnasta isommassa mittakaavassa osallistuessamme tapahtumaan L´Ilse sur la Sorguessa. Aamulla oven pieleemme oli ilmestynyt ystävällisen vuokraisännän tuoma ohjelmalehtinen illan tapahtumasta. Mahtavaa! Nyt näimme tästä esitteestä tarkemmin illan ohjelman, jota netistä emme olleet löytäneet muuten kuin tapahtumapaikan osalta.

Parkkipaikan etsiminen on muuten ihan mielenkiintoinen tapahtuma. Täällä nimittäin saatetaan jäädä jonottamaan täpötäyteen parkkialueeseen ihan vaan jos joku sattuisi jossain vaiheessa tulemaan ja vapauttamaan yhden parkkiruudun. Arvaatte varmaan, että melkoinen ruuhka syntyy, koska ne muut parkkipaikkaa etsivät eivät pääse pois alueelta vaikka haluaisivat. Eilen nauroimmekin, että moiseen emme ole ennen törmänneet, mitä täällä Ranskassa. Tykkäävät jonottaa parkkiksille. No, me saimme paikkamme, vissiin nuorimmaisen pyyntö universumille auttoi ;) Tästä tullut meille vitsi tämän reissun aikana. Helille terkkuja.



Katuja tapahtumassa kulkiessamme törmäsimme vuokraisäntäämme, jonka kanssa vaihdoimme kuulumiset ja kuulimme, että hän on mukana klo 20.30 soittavassa bändissä. Mahtavaa! La grande scène löytyi poliisitalon takaa Place Rose Goudard:lta. Isompi lapsista mietti, että mitenhän Suomessa, olisiko poliisin takapihalla tämmöisiä tapahtumia? Harmonie Junior esiintyi yhdessä ei niin junioreiden kanssa, välillä laulavien solistien kera. Myöhemmin illalla juniorit vaihtuivat kokonaan aikuisiin soittajiin. Kuorojen lavalla Scène Chorales kuulimme taitavaa kuoroa upeassa miljöössä. Ave Maria pysäytti ajan, sai pienet ranskalaiset kuulijat eläytymään lauluun omilla tanssiliikkeillään. Kaduilla ja kujilla kävellessä pienien ja suurempien kahviloiden ja baarien edustalla lauloivat kitaraa soittava tyttö, haitaria soitteleva mies ja monet muut. Amatöörit kuin ammattilaiset. Sillä ei väliä. Laulun ja soiton lahja jokaisella. Tärkeä hetki artistina. Ihan siinä kahvilan edessä. Tai suuremmalla lavalla. Kaikkialta kuului musiikki ja lämmin ilta-aurinko helli valtavaa ihmismäärää, jotka olivat tulleet nauttimaan tästä mahtavasta tapahtumasta. Ravintolat pursuivat illallisella/ aperolla istuvia perheitä ja pariskuntia, esiintymisalueet olivat täynnä musiikista nauttivia ihmisiä. Jossain nurkassa lapset kiipeilivät kierrätyslaatikoiden päällä. Pyörivät torin lampunjalassa karusellia. Jonottivat hattaraa barbe à baba-myyjältä. Tunnelma oli leppoisa, kenelläkään ei ollut kiire mihinkään.



Kävellessämme musiikin kuljettamana emme suinkaan olleet ainoita "turisteja". Tapahtuma yhdistää ihmisiä. Kaikki yhdeksi suureksi musiikkiperheeksi. 21.6. joka vuosi, sama päivä. Eikö olisi Suomessakin mahtava juttu tällainen? Kesä kun on niin lyhyt, niin toisipa iloa tällainen tapahtuman. Aina samana päivänä, vuodesta toiseen. Kaikissa kylissä ja kaupungeissa. Talkoovoimin. Vai siihenkö se tyssäisi? Toivottavasti ei. No, onhan meillä Juhannus. Keskikesän juhla. Ihanaa juhannusta ihan jokaiselle! Nauttikaa Suomen Suvesta. Ja antakaa laulun ja soiton raikaa!






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kaverin kynästä: Miten saada sohvaperuna-kotiäiti liikkumaan? Ja miksi?

Minä mikkään blogin kirjoittaja....Tiirinkosken Tehtaalla.