Kuvaaminen kielletty! Liian kaunista.

"On tieteellisesti todistettu, että kauniit lomakuvat sosiaalisessa mediassa saavat katsojan onnettomaksi, koska he eivät voi itse olla paikalla". Anteeksi mitenkä? Ihan oikein aamulla luin, kun uutisia selasin. Kauppalehden sivulla oli juttu jossa kerrottiin, että kuvaamisesta kuvankauniissa Sveitsiläisessä Bergunin kylässä saa jatkossa sakot. Koska "Täällä on liian kaunista". Yhtenä perusteluna kiellolle oli tuo ihmisten onnettomaksi tuleminen. Voipihan sitä niinkin asian tietysti tulkita ja mielensä pahoittajia löytyy taatusti ihan muistakin aiheista kuin toisten lomakuvista. Enpä muista itse koskaan pahoittaneeni mieltä, enkä edes tuntenut suurempaa kateutta (pientä ehkä) katsellessani toisten lomapäivityksiä! Mieleni olen pahoittanut siitä, jos niitä on minulta pimitetty. Etten olekaan saanut olla se, joka kulkee matkassa mukana kuvien välityksellä. Ja kun jälleen miettii, niin kenen ongelma se, jos toisen mieli pahoittuu? Mistä se kertoo? Suosittelen tällaiselle luettavaksi vaikkapa nyt ensimmäiseksi mieleeni tulleen oppaan, jossa kerrotaan tunteiden tunnistamisesta. Postaus löytyy muutaman viikon takaa tästä aiheesta. Vissiin Sveitsissä vähän toisenlaiset oppaat, joita luetaan. Koska myös täällä Raskassa on niin hirveen nättiä ja kaunista, eikä se kuvaaminen vielä ole kiellettyä, niin tässä jälleen referaattia reissun päältä. Koska tiedän, että jotkut näitä meidän reissukuulumisia lukee ja osaa myös iloita puolestamme. Ilman minkäänlaista negatiivista fibaa. Ja jos joku mielensä pahoittaa ja elämä onnettomaksi tästä tulee, niin pistä kiireesti pois koko joutava blogi. Ei ole sen arvoista, että täytyy päivä pilata. Sen verran voin lievittää mahdollista tuskaa, että valokuvissa ei paista aurinko. Oli pilvinen päivä. Että eivät ihan niin nättejä nyt ole nämä maisemat eikä se ikuinen aurinko meillekään aina paista. Välillä on satanutkin. Ja kekseissä (kuva alla) on lukenut melkein "Navetta", joten en niitäkään ole syönyt ;)

Nyt se on tehty. Ajettu autolla Provencenkin teillä. Minä siis ajanut. Se "melkein Suomen surkein kuski". Mies pakotti. Oli ite henkisenä tukena vieressä. Pelkääjän paikalla. Sillä ihan kirjaimellisesti. Muutaman kerran oli sitä mieltä, että ihan liian lähellä tienreunaa menen. Että melkein tiputaan tuonne ojaan. Höpö höpö, sanoin minä. Ja sanon edelleen. Se ken pelkääjän paikalle istuu niin olkoon hiljaa. Ellei tosihätä ole kyseessä. Ja tiistaina ei ollut. Tuolleen minä Suomessakin ajelen. Enkä ole vielä ojaan joutunut. Vaikka, kyllä nämä tiet täällä ovat kapeammat. Varsinkin tuolla maaseudulla. Ja kiemuraiset ovat. Kovaakin saisi ajaa. Mutten tosiaankaan ajanut.  Saattoi joku takana kiroilla suomi-rekkarilla ajavaa. Toisaalta saattoi myös ymmärtää. Mutta hei, me selvisimme turvallisesti ensiksi yhteen kylään, sitten toiseen ja sitten kaupan kautta vielä kotiinkin. Isompi lapsista sai jäädä reissusta pois. Kipeää oloa valitteli ja oli sen vuoksi halukas jäämään kotiin. Varmaan kaipasi hetken rauhaa. Ja sitä nyt sai. Vähän oli ehtinyt huolestumaan, että onko meille jotakin tapahtunut, vaikka välillä väliaikatietoja lähetettiin. Mutta missä siis kävimme? Pienissä kylissä. Taddadadaa. Missäpä muualla ;) Nuorimmainen on sitä mieltä, että "tää on sitä patikointia" kun näitä kyliä kierrämme ja niissä kuljemme. "Menee jalat ihan kipeäksikin". Sekin vielä.

Fontaine de Vaucluse. Se tässä lähellämme. Kirkas Sorgue-joki virtaa kylän halki. Uskomattoman kirkas ja kaunis. Miten voikaan olla! Euroopan suurin lähde löytyy tästä kylästä. Lähde maailman mittapullaakin suurimpiin lukeutuva. Kaunis luonto ympärillä. Ei ihme, että monet runoilijat ja taidemaalarit ovat saaneet inspiraationsa näissä maisemissa. Paperitehtaita aikoinaan kylässä ollut useampikin. Viimeisin sulkenut ovensa v.1968. The Swallow-Hole löytyi kun kuljimme joen vartta kohti kallioita. Tämä yli 300m syvä "kuoppa" oli vaikuttava näky. Valitettavasti kunnollista valokuvaa en kyennyt kameraani ikuistamaan.

Gordes. Sinne seuraavaksi ajelimme. Tämä kylä on listattu yhdeksi Ranskan kauneimmista. Täällä monella elokuvatähdellä ja artistilla on omat kotinsa. Panoramanäkymät Luberonille ovatkin todella vaikuttavat. Nautimme pientä välipalaa ihastellen näitä maisemia. Poikkesimme Sant Firmin kirkossa, joka on perinteinen romaaninen kirkko. Onneksi tämä nuorimmainen lapsukainen on viehättynyt kirkoista. Niihin hän aina on valmis menemään ja niitä ihmettelemään. Taidegallerioita, pieniä ravintoloita, hienoja hotelleja. Kylä korkealla kalliolla. Voin vain kuvitella, miltä näyttää auringonlaskut. Ja ne laventelipellot täydessä kukassaan. Vielä niitä ei näkynyt. Mutta kohta...Ihan kohta. Mie en lähde täältä ennen kuin ne näen :) To be continue...