Provencen lumoissa, ihan koko perhe!


"Niin pitkään! Tuuttehan työ nyt juhannuksena sitten tännepäin? Ai, ettäkö tuu? No jopas sitten." Kutakuinkin tällainen keskustelu keväällä isäni kanssa puhelimessa. Kun matkasuunnitelmistamme tänne Ranskaan puhuimme. Reissumme nyt yli puolessa välissä. Rivieran pölyt huuhdeltu Provencen vesillä. Kodiksi tänne asetuttu. Pieneen ihanaan kylään. Kylään, jossa silkki- ja paperitehdasta pyöritetty. Isot vesipyörät kanavissa muistuttavat menneestä. Yhä pyörivät. Kirkasvetisessä kanavassa. Kylä antiikin harrastajien kehtona. Kylä, joka hurmasi meidät jo heti ensi kättelyssä. Rivieran kylät kierretty. Kyllä. Sen verran usein olemme siellä käyneet, että melkoisen kattavasti nurkat kierretty. Ne omat suosikit löytyneet. Mies pyöräillen nähnyt upeat paikat pyöräilijän näkökulmasta. Nyt pyöräilee täällä Provencen maisemissa.


Majapaikkamme L´Isle sur la Sorguessa. Ystävällisen isäntäperheen asustaessa naapurissamme. Sydämellinen vastaanotto suomiperheelle. Ilman varsinaista yhteistä kieltä. On sitä ennenkin taloja näin maailmalla vuokrattu ja hyvin pärjätty. Nyt ranska-englanti sulavasti sekaisin. Huumoria väliin. Ja sitä toivetta, että voi kunpa joskus tämän kielen taitaisi niin, että sillä oikeasti sitä vitsiä voisi väliin heittää. Taitaisi edes niin, että sillä pärjäisi. Ystävällisiä ja sydämellisiä ovat. Oi sentään. Aperolle jo kutsua saatu. Täytyneekö kutsua vastavuoroisesti sitten vaikka suomalaiselle ruualle. Mikä lienee maan tapa. "Tee äiti heille karjalanpaistia ja piirakoita" ehdotti isompi. Taidan tehdä sitä nakkikastiketta ja perunamuusia. Kastike perinteisesti voi-vehnäjauho meiningillä. Se sitä parasta.  Enkä muunlaista edes osaa. Ja jos vaikka perunarieskoja paistaisi. Mikro-uunissa. Joka siis mikro että se uuni. Muunlaista ei ole. No, ehtii vielä miettimään. Ja tuskaa hikoilemaan. Minä kun en ole mikään ruokavieraiden emäntä millään tapaa.


Nämä alkupäivät täällä maaseudulla taas mennyt minulla fiilistellessä. Koko porukka lähdimme Valbonnesta hieman sellaisella aatoksella, että no joo, katotaan nyt millainen paikka on... Ja kyllä, tämäkin on aivan mahtava koti ja upea kylä tässä 2km päässä talolta. Oon aivan innoissani! Lenkkeilymaastoa riittää kanavan (Canal de Carpentras) vartta juosten. Ei lopu ihan heti reitti. Tänään lasten kanssa aamukävelyt eväät repussa tehtiin. Ja tämä luonto tässä ihan läsnä. Kaskaat koko ajan äänessä. Ja linnut. Voi tuota mustarastasta ja sen ihanaa laulua. Kotipuussakin se laulaa, täällä laulu tulee ihan tästä vierestämme. Opetin isäntäparille, että tuo lintu on sitten meidän finnois kielellä "mustarastas". Se heitä kovasti huvitti, mustafa tulee kuulema mieleen. Rouva kun kotoisin Marokosta. 

Talon isäntä on eläkkeellä oleva huumoriveikko ja melkoinen puuha-Pete. Niin on joka aamu ollut klo 8-9 välillä uima-allasta siivoamassa. Valbonnessa poolboy (se ihan kirjaimellisesti) oli ulkoistettu, samoin kuin jardinier. Nämä hoitavat hommat ihan ite kun tuossa nurkalla asuvat. Tänään heräsimme isännän ollessa laatoittamassa allasaluetta. Muutama laatta irti, joten niiden parissa hän sementtiä levitteli. Illan suussa ilmestyi pihaan aprikoosikori mukana. Kerännyt ne tästä pihasta. Kyseli kuulumiset, Ca vat, kuten joka päivä nähdessämme, ja samalla huomasi muurahaisia pihakivillä, joten myrkyt lähti etsimään. Muisti myös huikata, ettei kannattaisi pitää autotallin ovea auki, koska ampiaisia voi tulla sisälle ja ne sitten pistää... Joka päivä hän on jotain tehtävää tänne toimittanut. Tiedän, että kokee tehtävät varmasti tärkeäksi, joten nämä pistäytymiset sallittakoot ;) Aamuisin ulko-oven pielessä on odottanut pussillinen keittiötarvikkeita. Eilen aamulla kaipaamani leikkuulauta paistinpannuineen, tänään siivousämpäri. Näistä emme siis heille olleet maininneet, mutta ilmeisesti itse huomanneet niiden täältä puuttuvan. Tai sitten tuo siivousämpäri oli pieni vink vink, että alapas Suomi-mama siivoamaan, eläkä vaan nuku siellä! Johan olette majaa sen pari päivää pitäneet.


No mutta. Ihanaa olla täälläkin osassa rakasta Ranskaa. Perinteisillä Provencelaisilla markkinoilla tyttöjen kanssa eilen kiertelin ja olin aivan hurmioitunut kaikesta! Laventelit. Tsiljoonat erilaiset saippuat. Oliiviherkut. Hedelmät. Marjat. Käsityöt. Tunnelma. Ihmisten ystävällisyys. Ja ne jäätelöt! Kun sitä saa laventelinmakuisenakin. Oi sentään. Aika älä mene niin nopeasti. Kuukauden päästä olemme jo pois täältä. Ja mie täytän 40v ihan just huomisesta kuukauden päästä! Tämä reissumme ollut sitä juhlintaa minulle. Edelleen aina välillä tulee fiilis, että onko tämä oikeasti totta. Että täällä ollaan. Ja että kaiken tämän ihanuuden, ainutlaatuisuuden saan kokea näiden rakkaiden kanssa. Ja mielessä välillä rakkaat sisarukset, että voi kun heille tämän saman saisin. Heidän kanssa jakaa nämä tunnelmat ja hetket. Kovasti kuvia kaikille lähettänyt -kiitos tuon whatsappin! Isä ja äiti, anoppi ja appi, Tanskan-Piipa täti olleet kuva-matkalla mukanamme. Ystäviä unohtamatta. Lapset omille kavereilleen kuulumisia lähettäneet. Matkaa kuvilla jakaneet ja näin kaverit olleet askeleen lähempänä, koti-ikävä kauempana.

Elomme ja arkemme jatkuu. Joka hetkestä nauttien. Ne perhoset ja sudenkorennot. Pienet sorsanpoikaset, joita tänään pysähdyimme kanavan törmälle ihmettelemään. Oksalle istahtava "mustafa". Ne pienet hetket. Ilman suuria suunnitelmia. Ilman mitään päiväohjelmaa. Tehden sitä mikä just nyt hyvältä tuntuu. Ja oli muuten maailman parhaat aprikoosit, mitä isäntä meille tarjosi! Ja ei. Täällä ei lasten ilakointi ja elämöinti uima-altaassa haittaa. Se tuli heti alkuun varmistettua. Aika helppoa olla onnellinen just nyt ;) No oon mie muulloinkin. Happy & sooooo blessed.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kaverin kynästä: Miten saada sohvaperuna-kotiäiti liikkumaan? Ja miksi?

Minä mikkään blogin kirjoittaja....Tiirinkosken Tehtaalla.