Fabulous 40 -ou jee!




"Oi, mun on helppo muistaa sun synttäripäivä, koska se on runon ja suven päivä!" totesi ystäväni onnitellessaan 6.7. minua. Niin ja se on heinäkuun ainut liputuspäivä, ellen väärin muista. 40-v. Postissa saapunut kortti sen iski tajuntaan. Oli sellainen kiiltävillä numeroilla varustettu kukkakortti. EI kuitenkaan sellainen, missä ne numerot kultaisia koholla olevia. NE on niitä "vanhusten" kortteja hei, ja mie en kyllä vielä vanhaksi suostu. Miestä se kortti taisi kuitenkin säikäyttää. Että miten hirveältä tuo luku kirjoitettuna näyttää! Hänellä nimittäin ikäkriisiä enemmän pukkaa, vaikka hetken saapi olla eri kymmenellä vaimonsa kanssa. Grrrr... tunnen oloni puumaksi ja aion niin nauttia tästä tilanteesta vielä neljä kuukautta ;)

Luin tässä taannoin jutun, jossa kerrottiin 15 asiaa, jotka tapahtuvat kun täytät 40v. Ihan mielenkiinnolla linkin avasin, että mitähän tämä uusi kymppi tuokaan mukanaan. Kun täytät neljäkymmentä, alat miettiä uudelleen monia asioita ja kysymään monia kysymyksiä. Olenko elänyt elämääni niin kuin olen halunnut? Olenko toteuttanut unelmiani? Olenko onnellinen? 
Itsetuntosi kasvaa. Etäännyt haitallisista ihmisistä. Hyväksyt kehosi. Punnitset uudelleen elämääsi, onko se sellaista, jollaista sen haluat. Et enää välitä niin paljon siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Opit päästämään irti ihmisistä jotka eivät rakasta sinua. Saat selville, ketä todelliset ystäväsi ovat. Lähes mikään ei onnistu nolostuttamaan sinua. Yrität tehdä unelmistasi totta. Sanot mitä ajattelet. Opit arvostamaan hetkeä tässä ja nyt. Tiedät, että lähes joka ongelmaan on ratkaisu. Naurat itsellesi. Nautit seksistä. Tiedostat, että olet elämäsi parhaassa vaiheessa.

Jos muutamalla sanalla kuvailisi tätä listausta, sopisi näihin kaikkiin armollisuus, hyväksyminen, tasapaino. Tunnistan kyllä itseni tästä 15-kohdan listasta. Tiedostan itsessäni mm. kyselyiän. Omassa mielessäni asioiden puntaroimisen, pohtimisen. Syvälle sisimpään menevien asioiden läpikäymisen. Oman prosessini. Tiedostan omat puutteeni ja vahvuuteni, olen kutakuinkin hyväksynyt itseni tällaisena kuin olen, silloinkin kun teen virheitä. Tiedän ja tunnistan ihmiset, keiden seurassa minulla on hyvä olla. Olen oppinut vetämään rajan ihmissuhteille, jotka vievät energiaani ja saavat minut voimaan huonosti. Oman jaksamisen kannalta rajanvetoa on ollut välttämätöntä tehdä. Elän omien arvojeni mukaista elämää ja olen kiitollinen, että elämässäni on paljon upeita ihmisiä, joiden kanssa koen yhteenkuuluvuutta ilman jännitteitä. Karjalainen luonne tarvitsee tietynlaiset ystävät rinnalleen ;) En kykene samaistumaan draamailuun tai yksinkertaisten asioiden vatvomiseen. Iloa ja huumoria, niitä pitää olla ihan jokaisessa päivässä, mielellään jokaisessa hetkessä ;) Pois turha spekulointi, rivien välistä tulkitseminen ja besserwisseröinti. Juuri tänään tästä aiheesta ystäväni kanssa keskustelimme ja samaa mieltä olimme. Nämä ne jutut, mitkä yhdistävät tai sitten erottavat.

Unelmat. Niiden toteuttaminen. Se, että ihminen ylipäätään kykenee unelmoimaan...Minulle tämä ei ole ollut itsestäänselvyys. On pitänyt opetella unelmoimaan. En ole koskaan ollut pilvilinnojen piirtelijä, taivaanrannan maalaaja. Realisti viimeiseen saakka. Ja kun ei liikoja unelmoi, ei voi liikoja pettyäkään. Eikös se niin mene? Unelmoinut hiljaa ja itsekseen. Korkeintaan lähimmälle ystävälle unelmaansa raottanut. Askel askeleelta edennyt ja siinä se sitten on ollut. Toteutuneena. Ei. Kultatarjottimella ei ole tarjoiltu, kultaisella lusikalla elämän eliksiiriä ei ole ammennettu. Itse tehty ja toteutettu. Haaveita ja niitä unelmia. Ja edelleen opetellaan. Että voi ja saa ja pitää haaveilla ja unelmoida. Sillä joskus ne voivat toteutua.

Kun miettii elämäänsä 10-vuotta taaksepäin, on tapahtunut paljon asioita. Kiitos miehelleni, että on jaksanut kulkea yhteisellä tiellä nämäkin vuodet. Helppoa ei ole ollut. On rakennettu, synnytetty, ystävystytty, on luovuttu, jätetty hyvästejä. Rakennettu uutta elämää uudessa ympäristössä. Opittu ja oltu uusien asioiden äärellä. Ylitetty itsensä. Matkusteltu. Ja jollakin tavalla elämään tullut seesteys ja tyytyväisyys, läsnäolo. Armollisuus, hyväksyminen, tasapaino. Keski-ikä?

Tämä on ikä, jolloin katsot elämääsi uudessa valossa. Tämä on aika oppia olemaan viisas, nauttia ja todella kokea joka sekunti elämästä, olla tietoinen elämän ainutlaatuisuudesta. Nelikymppiseksi tuleminen sisältää useiden muutosten kohtaamista. Elämän ainutlaatuisuus ja ihanuus. Ne pienet hetket arjessa. Parasta. Katkeroitumisen tielle on jokaisella ihmisellä mahdollisuus astua. Sen tienristeyksen ohi pääsin onneksi kulkemaan. Ja omasta mielestäni melko hyvin sen ohitin, vaikka kovasti yritti mukaansa houkutella. On itsestä kiinni, millaisella naamalla elämän huvipuistossa hurvittelee. Ja nimenomaan vain sillä on merkitystä. Minun omalla asenteella. Asiassa kuin asiassa. Tilanteessa kuin tilanteessa.

Mitä uusi kymppi tuokaan tullessaan. Sitä en onneksi tiedä. Uteliaana ja innokkaana, ilolla ja valolla jokaista päivää kohti mennään. Arjessa välillä hammasta purren, hiuksia repien, kiukuten ja kitisten, kuitenkin enemmän pilke silmässä, hymy huulilla ja iloa jakaen. Sillä arki ja elämä. Kuinka yksinkertaista se kuitenkin on. Se aina välillä yllättää ja pistää nöyrtymään, jos sitä ei sellaisena arjessaan astele. Muistaen, että se mahtavampi on ehkä jossain muualla. Kovasti pieniä olemme. Ja kesken. Ja ihan samalla viivalla jokainen. Sinä ja minä. Ilman titteleitä, pitkiä ansioluetteloja. Ei ole elämä kilpajuoksua. Varustelua, todistelua, näyttämistä. Elämä on ainut. Elämä on nyt. Tässä hetkessä. Ei huomisessa eikä eilisessä. Se on nyt. Hetkessä elämisen taito. Yksinkertaisista asioista nauttiminen. Hyvän jakaminen. Nämä kun saisi omille tyttärilleen elämänohjeiksi ikuisesti sisäistettyä, olisi tehtäväni äitinä aika hyvin hoidettu.

Sain rakkaalta ystävältäni Hannalta kortin, johon hän oli kirjoittanut: "Kaikki rikkaudet, kaikki ilo, on kätketty lähelle. Ellemme etsi niitä tästä päivästä, ne jäävät löytymättä." Tähän minulla ei ole mitään lisättävää. Hyvä elämänohje nelikymppiselle kuin ihan muillekin kympeille. Ihanaa heinäkuuta teille jokaiselle! Nautitaan kesästä ja elämästä!


Kuvat: Heli Manninen Photography

Kommentit

  1. Paljon onnea! Ihania kuvia ja kauniita ajatuksia. Olet upea sisältä ja ulkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Milla kauniista sanoistasi ❤️

      Poista
  2. Täältä tullaan sillä itselläni tulee syksyllä 40 v. täyteen ;) kanssa. Hyvä ikä, paras aika elää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ihan parasta just nyt 😘Onnea sinullekin juhlavuotena! Sata vuotiaan Suomen kanssa on mahtavaa juhlia 💙

      Poista

Lähetä kommentti

Ajatuksien vaihtoa:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hampaat raudoissa

Kaverin kynästä: Miten saada sohvaperuna-kotiäiti liikkumaan? Ja miksi?

Minä mikkään blogin kirjoittaja....Tiirinkosken Tehtaalla.